Galilea
Rautakausi ja heprealainen Raamattu
Raamatun mukaan israelilaiset nimesivät Galilean ja se oli Naftalin ja Daanin heimoalue, joka oli ajoittain päällekkäinen Asserin maan heimon kanssa. Daan kuitenkin hajotettiin koko kansan keskuuteen sen sijaan, että se olisi eristetty Daanin maihin, sillä Daanin sukukunta oli koko kansan perinnöllinen paikallinen lainvalvonta-ja oikeuslaitos. Tavallisesti Galileasta käytetään vain nimitystä Naftali.
1.Kuninkaiden luvun 9 mukaan Salomo palkitsi foinikialaisen liittolaisensa, Sidonin kuninkaan Hiram I: n, kahdellakymmenellä Galilean maassa sijaitsevalla kaupungilla, jotka sitten olisivat olleet joko muukalaisten asuttamia Hiramin aikana ja sen jälkeen, tai niiden, jotka myöhemmät valloittajat, kuten assyrialaiset, olivat pakkosiirtäneet sinne. Vastapalvelukseksi Daavidille aiemmin annetuista lahjoista Hiiram otti vastaan Naftalin vuorten keskellä olevan ylänkötasangon ja nimesi sen joksikin aikaa ”Kabulin maaksi”.
Klassinen antiikissa
hasmonealaisten hallitsijasuvun aikana suuri osa Galilean alueesta valloitettiin ja liitettiin Juudean ensimmäisen Hasmonealaisen kuninkaan Aristobulos I: n (104 – 103 eaa. Galileassa oli ensimmäisellä vuosisadalla pieniä kaupunkeja ja kyliä. Juutalainen historioitsija Josephus väittää, että Galileassa oli 204 pikkukaupunkia, mutta nykytutkijat pitävät tätä arviota liioitteluna. Monet näistä kaupungeista sijaitsivat Galileanmeren ympäristössä, jossa oli paljon syötäviä kaloja ja jota ympäröi hedelmällinen maa. Suolattu, kuivattu ja säilötty kala oli tärkeä vientituote. Vuonna 4 eaa. Juuda-niminen kapinallinen ryösti Galilean suurimman kaupungin Sepforiin. Josephuksen mukaan Syyrian maaherra Publius Quinctilius Varus vastasi erottamalla Sepforiin ja myymällä väestön orjuuteen, mutta alueen arkeologiasta puuttuu todisteita tällaisesta tuhosta.
Herodes Suuren kuoltua samana vuonna Rooman keisari Augustus nimitti poikansa Herodes Antipaan Galilean tetrarkiksi, joka pysyi roomalaisena asiakasvaltiona. Antipas maksoi veroa Rooman valtakunnalle vastineeksi Rooman suojeluksesta. Roomalaiset eivät asettaneet joukkoja Galileaan, vaan uhkasivat kostaa kaikille sinne hyökänneille. Niin kauan kuin hän jatkoi veroa, Antipas sai hallita miten hän halusi ja sai lyödä oman kolikoita. Antipas noudatti suhteellisen tarkasti juutalaisia lakeja ja tapoja. Vaikka hänen palatsinsa oli koristeltu eläinkuvioin, joita monet juutalaiset pitivät rikkomuksena epäjumalankuvat kieltävää lakia vastaan, hänen kolikoissaan oli vain maatalouskuvioita, joita hänen alamaisensa pitivät hyväksyttävinä.
yleisesti ottaen Antipas oli kyvykäs hallitsija; Josephus ei kerro yhdestäkään tapauksesta, jossa hän olisi käyttänyt voimakeinoja kapinan kukistamiseen, ja hänellä oli pitkä, vauras hallituskausi. Kuitenkin monet juutalaiset luultavasti paheksuivat häntä, koska hän ei ollut riittävän harras. Antipas rakennutti uudelleen Sepforiin kaupungin, ja joko vuonna 18 tai 19 hän perusti uuden Tiberiaan kaupungin. Näistä kahdesta kaupungista tuli Galilean suurimmat Kulttuurikeskukset. He olivat kreikkalais-roomalaisen vaikutuksen tärkeimpiä keskuksia, mutta olivat silti pääosin juutalaisia. Rikkaiden ja köyhien välillä oli valtava kuilu, mutta kansannousujen puute viittaa siihen, että verot eivät olleet kohtuuttoman korkeita ja että useimmat galilealaiset eivät kokeneet toimeentulonsa olevan uhattuna.
Galilean hellenistisen ja roomalaisen kauden synagogien arkeologiset löydöt osoittavat voimakkaita foinikialaisia vaikutteita ja suurta suvaitsevaisuutta muita kulttuureja kohtaan suhteessa muihin juutalaisiin uskonnollisiin keskuksiin. Valtakautensa loppupuolella Antipas meni naimisiin sisarpuolensa Herodiaan kanssa, joka oli jo naimisissa toisen setänsä kanssa. Hänen vaimonsa, josta hän erosi, pakeni isänsä Aretaksen, Arabikuninkaan, luo, joka hyökkäsi Galileaan ja kukisti Antipaan joukot ennen vetäytymistään. Sekä Josephus että Markuksen evankeliumi 6:17-29 kertovat, että kapinallinen saarnaaja Johannes Kastaja Arvosteli Antipasta tämän avioliitosta ja Antipas vangitsi hänet ja mestasi hänet.
noin vuonna 39 Antipas meni Herodiaan kehotuksesta Roomaan pyytämään, että hänet korotettaisiin tetrarkin asemasta kuninkaaksi. Roomalaiset totesivat hänet syylliseksi aseiden varastoimiseen, joten hänet syrjäytettiin vallasta ja karkotettiin, mikä päätti hänen neljäkymmentäkolme vuotta kestäneen valtakautensa. Suuren kapinan (66-73) aikana Juutalaisjoukko tuhosi Herodes Antipaan palatsin. Keskiaikaisen heprealaisen legendan mukaan Simeon bar Yochai, yksi kuuluisimmista kaikista Tannaimeista, kirjoitti Zoharin Galileassa asuessaan. Itä-Galileassa säilyi Juutalainen enemmistö ainakin 600-luvulle asti.
varhaiset muslimi-ja Ristiretkikaudet
muslimien vallattua Levantin 630-luvulla Galileasta muodostui osa Jund al-Urdunnia (Jordanian sotilaspiiri), itse osa Bilad al-Shamia (Islamilainen Syyria). Sen suurimmat kaupungit olivat piirin pääkaupunki Tiberias, Qadas, Beisan, Acre, Saffuriya ja Kabul.
šiialaiset Fatimidit valloittivat alueen 900-luvulla; Fatimidien kalifia al-Hakimia kunnioittava irtautunut lahko muodosti druusien uskonnon, jonka keskus oli Libanoninvuorella ja osittain Galileassa. Ristiretkien aikana Galilea organisoitiin Galilean ruhtinaskunnaksi, joka oli yksi tärkeimmistä Ristiretkeläisseigneuroista.
Ottomaanien aika
Ottomaanien alkuaikoina Galileaa hallittiin Safad Sanjakina, joka oli aluksi osa suurempaa Damaskoksen hallintoyksikköä eyalet (1549-1660) ja myöhemmin osana sidon eyaletia (1660-1864). 1700-luvulla Galilean hallinnollinen jako nimettiin uudelleen Acre Sanjakiksi, ja itse Eyaletista tuli Acre, josta tuli vuosien 1775 ja 1841 välillä Acre Eyalet.
Galilean juutalaisväestö kasvoi merkittävästi sen jälkeen, kun heidät karkotettiin Espanjasta ja otettiin vastaan Osmanien valtakunnasta. Yhteisö teki Safedista jonkin aikaa kansainvälisen kankaankudonnan ja-valmistuksen keskuksen sekä juutalaisen oppineisuuden keskeisen kohteen. Nykyään se on yksi juutalaisuuden neljästä pyhästä kaupungista ja Kabbalan keskus.
1600-luvun puolivälissä Galileasta ja Libanoninvuoresta tuli druusien valtataistelun näyttämö, joka tuli samaan aikaan kun alueella oli paljon tuhoa ja suuret kaupungit rappeutuivat.
1700-luvun puolivälissä Galilea ajautui arabijohtaja Zahir Al-Umarin ja Damaskokseen keskittyneiden Osmanien väliseen taisteluun. Zahir hallitsi Galileaa 25 vuotta, kunnes Osmanien lojaali Jezzar pašša valloitti alueen vuonna 1775.
vuonna 1831 Osmanien Syyriaan kuulunut Galilea vaihtoi omistajaa osmaneilta Egyptin Ibrahim paššalle vuoteen 1840 saakka. Tänä aikana alettiin harjoittaa aggressiivista yhteiskunnallista ja poliittista politiikkaa, mikä johti väkivaltaiseen Arabikapinaan vuonna 1834. Tämän kapinan yhteydessä Safedin juutalaisyhteisö supistui huomattavasti, mikäli kapinalliset ryöstivät Safedin. Sittemmin egyptiläiset joukot kukistivat Arabikapinalliset, joskin vuonna 1838 Galilean druusit johtivat toista kapinaa. Vuosina 1834 ja 1837 suuret maanjäristykset tuhosivat suurimman osan kaupungeista ja aiheuttivat suuria ihmishenkien menetyksiä.
Osmanien valtakunnan vuoden 1864 tanszimat-uudistusten jälkeen Galilea pysyi Acre Sanjakissa, mutta se siirrettiin Sidon Eyaletista vastaperustettuun Syria vilayetiin ja pian, vuodesta 1888, sitä alettiin hallinnoida Beirut Vilayetista.
vuonna 1866 perustettiin Galilean ensimmäinen sairaala, Nasaretin Sairaala, amerikkalais-armenialaisen lähetystyöntekijän tohtori Kaloost Vartanin johdolla saksalaisen lähetyssaarnaajan John Zellerin avustamana.
1900-luvun alussa Galilea jäi osaksi Osmanien Syyrian Acre Sanjakia. Sitä hallinnoitiin Beirutin vilayetin eteläisimpänä territoriona.
brittihallinto
Osmanien valtakunnan kärsittyä tappion ensimmäisessä maailmansodassa ja Mudroksen aselevon tultua brittien hallintaan osana miehitettyä Vihollisalueen hallintoa. Pian tämän jälkeen, vuonna 1920, alue liitettiin Britannian mandaattialueeseen, virallisesti osaksi pakollista Palestiinaa vuodesta 1923.
Israelin kaudella
vuoden 1948 arabien–Israelin sodan jälkeen lähes koko Galilean alue joutui Israelin hallintaan. Suuri osa väestöstä pakeni tai joutui lähtemään, jättäen kymmeniä kokonaisia kyliä tyhjäksi; suuri israelilainen arabiyhteisö jäi kuitenkin asumaan Nasaretin, Acren, Tamran, Sakhnin ja Shefa-’Amrin kaupunkeihin ja niiden läheisyyteen, mikä johtui jossain määrin onnistuneesta lähentymisestä druusien kanssa. Syyrian armeijan tykistö tulitti toisinaan Galileanmeren ympärillä olevia kibbutseja, kunnes Israel valtasi Länsi-Golanin kukkulat kuuden päivän sodassa vuonna 1967.
1970-luvulla ja 1980-luvun alussa Palestiinan vapautusjärjestö (PLO) teki Libanonista käsin useita hyökkäyksiä ylä-ja Länsi-Galilean kaupunkeihin ja kyliin. Tämä tapahtui samanaikaisesti Etelä-Libanonin yleisen epävakauden kanssa, josta tuli kiivaiden lahkotaistelujen näyttämö, joka heikkeni Libanonin sisällissodaksi. Sodan aikana Israel aloitti operaatio Litanin (1979) ja Operaatio Peace For Galilean (1982), joiden ilmoitetut tavoitteet olivat PLO: n infrastruktuurin tuhoaminen Libanonissa, Galilean kansalaisten suojeleminen ja liittoutuneiden kristittyjen libanonilaisten miliisien tukeminen. Israel otti haltuunsa suuren osan Etelä-Libanonista kristittyjen libanonilaisten miliisien tukemana vuoteen 1985 asti, jolloin se vetäytyi kapealle turvapuskurivyöhykkeelle.
vuosina 1985-2000 Hizbollah ja aiemmin Amal ottivat yhteen Israelin puolustusvoimien tukeman Etelä-Libanonin armeijan kanssa ja tulittivat toisinaan Ylä-Galilean yhteisöjä Katjuša-raketeilla. Toukokuussa 2000 Israelin pääministeri Ehud Barak veti yksipuolisesti IDF: n joukot Etelä-Libanonista pitäen turvallisuusjoukkoja Israelin puolella YK: n tunnustamaa kansainvälistä rajaa. Siirto romahdutti Etelä-Libanonin armeijan ja valtasi Etelä-Libanonin Hizbollahilta. Israelin vetäytymisestä huolimatta Hizbollahin ja Israelin väliset yhteenotot rajalla kuitenkin jatkuivat, ja YK: n tarkkailijat tuomitsivat molemmat iskut.
vuoden 2006 Israelin ja Libanonin väliselle konfliktille olivat ominaisia Hizbollahin ympärivuorokautiset katjušan raketti-iskut (joiden kantomatka oli hyvin laaja) koko Galileaan, ja pitkän kantaman maasta laukaistavat ohjukset osuivat niinkin kauas etelään kuin Sharonin tasangolle, Jisreelin laaksoon ja Jordanin laaksoon Galileanmeren alapuolelle.
Leave a Reply