tilinpäätöksen tavoitteet

sekä tilinpäätösnormisto että IFRS-standardi pyrkivät tuottamaan relevanttia tietoa useille käyttäjille. TILINPÄÄTÖSNORMISTOSSA esitetään kuitenkin erilliset tavoitteet liiketoimintayksiköille ja muille kuin liiketoimintayksiköille, kun taas IFRS-standardilla on vain yksi tavoite kaikentyyppisille yhteisöille.

tuloksen esittäminen

GAAP korostaa tasaista ansaintatulosta vuodesta toiseen, antaen sijoittajille kuvan normalisoiduista tuloksista. Esimerkiksi verot ilmoitetaan lakisääteisten veroprosenttien perusteella, ei sen mukaan, mitä yritys todellisuudessa maksoi. Niiden tarkoituksena on auttaa sijoittajia ymmärtämään yrityksen keskimääräistä pääomankäyttöä ja verotusta.

asiakirjat

tilinpäätösnormiston mukaan tilinpäätökseen on sisällyttävä tase, tuloslaskelma, laaja tuloslaskelma, oman pääoman muutokset, rahavirtalaskelma ja alaviitteet. On suositeltavaa, että taseessa erotetaan lyhytaikaiset ja lyhytaikaiset saamiset ja velat, ja laskennalliset verot sisällytetään saamisiin ja velkoihin. Vähemmistöosuudet sisältyvät velkoihin erillisenä eränä.

IFRS edellyttää, että tilinpäätös sisältää taseen, tuloslaskelman, oman pääoman muutokset, rahavirtalaskelman ja alaviitteet. Lyhytaikaiset ja ei-lyhytaikaiset saamiset ja velat on erotettava toisistaan, ja laskennalliset verot on esitettävä taseessa erillisenä eränä. Vähemmistöosuudet sisällytetään omaan pääomaan erillisenä eränä.

julkistaminen

tilinpäätösnormiston mukaan yritysten on ilmoitettava tilinpäätösvalinnoistaan ja kuluistaan alaviitteissä.

aineettomat hyödykkeet

TILINPÄÄTÖSNORMISTOSSA hankitut aineettomat hyödykkeet (kuten R&D ja mainoskulut) kirjataan käypään arvoon, kun taas IFRS-standardissa ne kirjataan vain, jos omaisuuserästä on tulevaisuudessa taloudellista hyötyä ja sillä on mitattu luotettavuus.

omaisuuserien kirjanpitokäsittely

Yhdysvaltain TILINPÄÄTÖSNORMISTOSSA omaisuuserä määritellään vastaiseksi taloudelliseksi hyödyksi, kun taas IFRS-standardien mukaan omaisuuserä on resurssi, josta taloudellisen hyödyn odotetaan tulevan.

Käyttöomaisuus

Yhdysvaltain tilinpäätösnormiston mukaan käyttöomaisuus, kuten Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet, arvostetaan hankintamenomallin mukaisesti, ts., omaisuuserän historiallinen arvo vähennettynä kertyneillä poistoilla. IFRS sallii toisen mallin eli uudelleenarvostusmallin, joka perustuu arviointipäivän käypään arvoon vähennettynä myöhemmin kertyneillä poistoilla ja arvonalentumistappioilla.

alla olevalla videolla verrataan käyttöomaisuuden käsittelyä IFRS: n ja tilinpäätösnormiston mukaisesti.

perusoletukset

IASB: n puitteissa (IFRS) tärkeämpiä ovat perusoletukset, kuten suoriteperuste ja toiminnan jatkuvuus. Erityisesti toiminnan jatkuvuuden käsite on IFRS: ssä kehittyneempi kuin Yhdysvaltain TILINPÄÄTÖSNORMISTOSSA.

miten IFRS vaikuttaa yhdysvaltalaisiin yrityksiin

vaikka yhdysvaltalaiset yritykset käyttävät tilinpäätösnormistoa eivätkä suoraan käytä IFRS-standardeja SEC-arkistoissaan, IFRS kuitenkin vaikuttaa niihin. Esimerkiksi maailmanlaajuisissa fuusioissa ja yrityskaupoissa, kun niillä on muita kuin yhdysvaltalaisia tytäryhtiöitä tai muita sidosryhmiä, kuten sijoittajia, asiakkaita tai myyjiä. Useissa tällaisissa tapauksissa yhdysvaltalaisilta yrityksiltä saatetaan vaatia IFRS-standardien mukaisia taloudellisia tietoja.

häämöttävä siirtyminen TILINPÄÄTÖSNORMISTOSTA IFRS-standardeihin tulee olemaan haastavaa myös useille yhdysvaltalaisille yhtiöille.