vaihdevuosioireiden hoidossa hormonikorvaushoito tulee aloittaa vain sellaisten oireiden varalta, jotka vaikuttavat haitallisesti elämänlaatuun. Kaikissa tapauksissa riskit ja hyödyt on arvioitava huolellisesti vähintään kerran vuodessa ja hormonikorvaushoitoa on jatkettava vain niin kauan kuin hyöty on riskejä suurempi.

näyttö hormonikorvaushoitoon liittyvistä riskeistä ennenaikaisten vaihdevuosien hoidossa on vähäistä. Koska absoluuttisen riskin taso on pieni nuoremmilla naisilla, hyöty-ja riskitasapaino voi kuitenkin olla näille naisille suotuisampi kuin vanhemmille naisille.

lääkärintarkastus/seuranta

ennen hormonikorvaushoidon aloittamista tai uudelleen aloittamista tulee ottaa täydellinen henkilökohtainen ja perheen sairaushistoria. Fyysinen (myös lantion ja rintojen) tutkimus on ohjattava tämän sekä vasta-aiheet ja varoitukset käyttöön. Hoidon aikana suositellaan säännöllisiä tarkistuksia, joiden yleisyys ja luonne on mukautettu yksittäiseen naiseen. Naisille tulee kertoa, mitä muutoksia heidän rinnoissaan tulee ilmoittaa lääkärille tai sairaanhoitajalle (KS. ”rintasyöpä” alla). Tutkimukset, mukaan lukien mammografia, on tehtävä nykyisin hyväksyttyjen seulontakäytäntöjen mukaisesti, ja ne on muunnettava yksilön kliinisten tarpeiden mukaan.

valvontaa vaativat tilat

Jos jokin seuraavista tiloista on olemassa, niitä on esiintynyt aiemmin ja / tai ne ovat pahentuneet raskauden tai aikaisemman hormonihoidon aikana, potilasta on seurattava tarkoin. On otettava huomioon, että nämä tilat voivat uusiutua tai pahentua Evorel-hoidon aikana, erityisesti:

leiomyooma (kohdun kohdun limakalvo) tai endometrioosi

tromboembolisten sairauksien historia tai riskitekijät (KS.alla)

– estrogeenista riippuvaisten kasvainten riskitekijät, esim. ensimmäisen asteen perinnöllisyys rintasyövälle

– hypertensio

– maksasairaudet (esim. maksadenooma)

– diabetes mellitus, johon liittyy tai ei liity verisuonistoa

– sappikivitauti

– migreeni tai (vaikea) päänsärky

– systeeminen lupus erythematosus.

– aiempi endometriumin hyperplasia (KS.alla)

– epilepsia

– astma

– Otosclerosis

– perinnöllinen angioedeema

– mastopatia

olosuhteet, joita on seurattava estrogeenihoidon aikana:

• estrogeenit voivat aiheuttaa nesteretentiota. Sydämen tai munuaisten toimintahäiriöitä tulee seurata huolellisesti

• häiriöitä tai lievää maksan toiminnan heikkenemistä

• kolestaattisen keltaisuuden anamneesissa

• hypertriglyseridemiaa on jo esiintynyt. Estrogeenihoidon yhteydessä on raportoitu harvoin suuria plasman triglyseridipitoisuuksien kohoamisia, jotka ovat johtaneet haimatulehdukseen tässä tilassa

syitä hoidon välittömään lopettamiseen:

hoito tulee keskeyttää, jos vasta-aihe löydetään, ja seuraavissa tilanteissa:

• keltaisuus tai maksan toiminnan heikkeneminen

• verenpaineen merkittävä nousu

• Migreenityyppisen päänsäryn Uusi puhkeaminen

• raskaus.

endometriumin hyperplasia

naisilla, joilla on ehjä kohtu, endometriumin hyperplasian ja karsinooman riski kasvaa, kun estrogeenejä annetaan yksinään pitkiä aikoja. Endometriumin syöpäriskin raportoitu nousu vain estrogeenia käyttävillä on hoidon kestosta ja estrogeeniannoksesta riippuen 2-12 kertaa suurempi kuin muilla käyttäjillä (KS.kohta 4. 8). Hoidon lopettamisen jälkeen riski voi pysyä koholla vähintään 10 vuotta.

pelkkää estrogeenia sisältävän

1-5 vuoden hoidon on arvioitu lisäävän kohdun limakalvon syövän riskin kolminkertaiseksi (50-vuotiaalla naisella elinikäisen riskin lähtötasosta noin 3%), ja vaikutukset jatkuvat useita vuosia estrogeenin lopettamisen jälkeen. Progestogeenin lisääminen 12 14 päivän ajan per sykli tai jatkuva estrogeeni / progestiinihoito ilman hysterektomia vähentää tätä riskiä huomattavasti.

vaikka progestogeenihoito vähintään 10 päivää per sykli vähentää endometriumin liikakasvun riskiä, joka voi olla kohdun limakalvon syövän esiaste, suositellaan 12-14 päivää per sykli endometriumin suojan maksimoimiseksi. Tällainen vaiheittainen estrogeeni / estrogeeni-progestiinihoito aiheuttaa useimmilla naisilla syklistä verenvuotoa.

evorel 75: n ja 100: n kohdalla lisättyjen progestogeenien endometriumin turvallisuutta ei ole tutkittu.

ensimmäisten hoitokuukausien aikana saattaa esiintyä vuotoa ja tiputtelua. Jos vuotoa tai tiputtelua esiintyy jonkin ajan kuluttua hoidon aikana tai jatkuu hoidon lopettamisen jälkeen, syy on tutkittava, mikä voi sisältää kohdun limakalvon koepalan kohdun limakalvon maligniteetin poissulkemiseksi.

estämättä annettu estrogeenistimulaatio voi johtaa premalignanttiin tai pahanlaatuiseen transformaatioon endometrioosin jäännöspesäkkeissä. Siksi progestiinin lisäämistä estrogeenikorvaushoitoon tulisi harkita naisilla, joille on tehty kohdunpoisto endometrioosin vuoksi, jos heillä tiedetään olevan jäljellä endometrioosia.

rintasyöpä

kokonaisaineisto osoittaa, että estrogeenin ja progestiinin yhdistelmähoitoa tai pelkkää hormonikorvaushoitoa saavilla naisilla on suurentunut rintasyöpäriski, joka riippuu hormonikorvaushoidon kestosta.

yhdistetty estrogeeni-progestiinihoito:

satunnaistettu lumelääkekontrolloitu tutkimus Women ’ s Health Initiative study (WHI) ja prospektiivisten epidemiologisten tutkimusten meta-analyysi ovat yhdenmukaisia siinä, että niillä naisilla, jotka käyttävät estrogeeni-progestiini-yhdistelmähoitoa hormonikorvaushoitoon, havaittiin suurentunut rintasyöpäriski, joka ilmenee noin 3 (1-4) vuoden kuluttua (KS.kohta 4. 8).

vain estrogeenia sisältävä hoito:

WHI-tutkimuksessa ei havaittu rintasyöpäriskin lisääntymistä naisilla, jotka käyttivät pelkkää estrogeenia sisältävää hormonikorvaushoitoa. Havaintotutkimuksissa on useimmiten raportoitu rintasyöpädiagnoosin saamisen riskin pienestä kasvusta, joka on pienempi kuin estrogeeni-progestiini-yhdistelmähoitojen käyttäjillä (KS.kohta 4. 8).

laajan meta-analyysin tulokset osoittivat, että hoidon lopettamisen jälkeen liikariski pienenee ajan myötä ja lähtötilanteeseen palaamiseen tarvittava aika riippuu hormonikorvaushoidon aikaisemman käytön kestosta. Kun hormonikorvaushoitoa on otettu yli 5 vuotta, riski voi säilyä vähintään 10 vuotta.

hormonikorvaushoito, erityisesti estrogeeni-progestiini-yhdistelmähoito, lisää mammografiakuvien tiheyttä, mikä voi vaikuttaa haitallisesti rintasyövän radiologiseen toteamiseen.

munasarjasyöpä

munasarjasyöpä on huomattavasti harvinaisempi kuin rintasyöpä. Laajasta meta-analyysistä saatu epidemiologinen näyttö viittaa siihen, että pelkästään estrogeenia tai yhdistettyä estrogeeni-progestiinia käyttävillä naisilla riski kasvaa hieman, mikä ilmenee 5 vuoden kuluessa käytön aloittamisesta ja vähenee ajan myötä lopettamisen jälkeen. Jotkin muut tutkimukset, mukaan lukien WHI-tutkimus, viittaavat siihen, että hormonikorvaushoidon yhdistelmähoitoon saattaa liittyä samanlainen tai hieman pienempi riski (KS.kohta 4. 8).

Laskimotromboemboliaan

HRT: hen liittyy suurempi suhteellinen riski saada laskimotromboembolia (VTE) eli syvä laskimotromboosi tai keuhkoembolia. Yhdessä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa ja epidemiologisissa tutkimuksissa havaittiin, että käyttäjien riski oli kaksin – kolminkertaistunut muihin kuin käyttäjiin verrattuna. Muille kuin käyttäjille, on arvioitu, että VTE-tapausten määrä, joka esiintyy 5 vuoden aikana, on noin 3 per 1000 iältään 50-59 vuotta ja 8 per 1000 iältään 60-69 vuotta. On arvioitu, että terveillä naisilla, jotka käyttävät yhdistettyä suun kautta otettavaa hormonikorvaushoitoa 5 vuoden ajan, LASKIMOTROMBOEMBOLIATAPAUSTEN määrä 5 vuoden aikana on 2-6 (paras arvio = 4) 1000: ta 50-59-vuotiasta naista kohti ja 5-15 (paras arvio = 9) 1000: ta 60-69-vuotiasta naista kohti. Tällaisen tapahtuman esiintyminen on todennäköisempää hormonikorvaushoidon ensimmäisenä vuonna kuin myöhemmin.

yleisesti tunnustettuja laskimotromboembolian riskitekijöitä ovat henkilö-tai perhehistoria, estrogeenien käyttö, vanhempi ikä, vaikea lihavuus (BMI > 30 kg/m2), raskaus / synnytyksen jälkeinen aika, syöpä ja systeeminen lupus erythematosus (SLE). Suonikohjujen mahdollisesta roolista LASKIMOTROMBOEMBOLIASSA ei ole yksimielisyyttä.

potilailla, joilla on aiemmin ollut LASKIMOTROMBOEMBOLIAA tai tunnettuja trombofiilisiä tiloja, on suurentunut laskimotromboembolian riski. Hormonikorvaushoito voi lisätä tätä riskiä. Tromboembolisten tai toistuvien spontaanien aborttien henkilökohtainen tai voimakas suvunjatkaminen on tutkittava trombofiilisen taipumuksen poissulkemiseksi. Kunnes trombofiiliset tekijät on perusteellisesti tutkittu tai antikoagulanttihoito aloitettu, hormonikorvaushoitoa tulee pitää vasta-aiheena näillä potilailla. Antikoagulanttihoitoa jo saavat naiset vaativat hormonikorvaushoidon hyöty-riskisuhteen huolellista harkintaa.

laskimotromboembolian riski voi tilapäisesti suurentua pitkittyneen immobilisaation, vakavan vamman tai suuren leikkauksen yhteydessä. Kuten kaikilla leikkauksen jälkeisillä potilailla, on kiinnitettävä erityistä huomiota profylaktisiin toimenpiteisiin LASKIMOTROMBOEMBOLIOIDEN ehkäisemiseksi leikkauksen jälkeen. Jos pitkään jatkunut immobilisaatio saattaa seurata elektiivisestä leikkauksesta, erityisesti vatsa-tai ortopedisestä alaraajaleikkauksesta, tulisi harkita hormonikorvaushoidon väliaikaista lopettamista 4-6 viikkoa aikaisemmin, jos mahdollista. Hoitoa ei tule aloittaa uudelleen ennen kuin potilas on täysin mobilisoitu.

Jos LASKIMOTROMBOEMBOLIAA kehittyy hoidon aloittamisen jälkeen, lääkkeen käyttö tulee lopettaa. Potilaita tulee kehottaa ottamaan välittömästi yhteyttä lääkäriinsä, jos he ovat tietoisia mahdollisesta tromboembolisesta oireesta (esim.kivulias jalan turvotus, äkillinen rintakipu, hengenahdistus).

sepelvaltimotauti

satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa ei ole saatu näyttöä sydäninfarktilta suojautumisesta naisilla, joilla oli tai ei ollut sydäninfarktia ja jotka saivat estrogeeni-progestagenia tai pelkkää hormonikorvaushoitoa yhdistelmähoitona.

vain estrogeeni: satunnaistetuissa kontrolloiduissa tiedoissa ei havaittu lisääntynyttä Katad-riskiä naisilla, jotka käyttivät pelkkää estrogeenia.

yhdistetty estrogeeni-progestiinihoito: estrogeeni-progestiini-hormonikorvaushoidon suhteellinen riski on hieman suurentunut käytettäessä yhdistettyä estrogeeni-progestiini-hormonikorvaushoitoa. CAD: n absoluuttinen riski riippuu vahvasti iästä. Estrogeeni-progestogeenin käytöstä johtuvien ylimääräisten Katad-tapausten määrä on hyvin pieni terveillä naisilla, jotka ovat lähellä vaihdevuosia, mutta se lisääntyy iäkkäämmällä iällä

aivohalvaus

yhdessä suuressa satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa (WHI-tutkimus) todettiin toissijaisena tuloksena suurentunut riski saada iskeeminen aivohalvaus terveillä naisilla jatkuvalla konjugoitujen estrogeenien ja medroksiprogesteroniasetaatin (MPa) yhdistelmähoidolla. Naisille, jotka eivät käytä hormonikorvaushoitoa, on arvioitu, että 5 vuoden aikana esiintyvien aivohalvaustapausten määrä on noin 3 1000: ta 50-59-vuotiasta naista kohti ja 11 1000: ta 60-69-vuotiasta naista kohti. On arvioitu, että naisilla, jotka käyttävät konjugoitua estrogeenia ja MYKOFENOLIHAPPOA 5 vuoden ajan, lisätapausten määrä on 0-3 (paras arvio = 1) 1000: ta 50-59 – vuotiasta käyttäjää kohti ja 1-9 (paras arvio = 4) 1000: ta 60-69-vuotiasta käyttäjää kohti. Ei tiedetä, ulottuuko kohonnut riski myös muihin hormonikorvaushoitoon liittyviin tuotteisiin.

estrogeeni-progestiini-ja pelkän estrogeenihoidon yhdistämiseen liittyy jopa 1, 5-kertainen riski saada iskeeminen aivohalvaus. Suhteellinen riski ei muutu iän tai ajan myötä vaihdevuosista tai käytön kestosta. Koska aivoinfarktiriski on kuitenkin lähtötilanteessa vahvasti iästä riippuvainen, hormonikorvaushoitoa käyttävien naisten kokonaisriski sairastua aivoinfarktiin kasvaa iän myötä.

muut tilat

estrogeenit lisäävät kilpirauhasta sitovaa globuliinia (TBG), mikä johtaa verenkierrossa olevan kilpirauhashormonin kokonaispitoisuuden kasvuun mitattuna proteiiniin sitoutuneella jodilla (PBI), T4-pitoisuuksilla (kolonnilla tai radio-immunomäärityksellä) tai T3-pitoisuuksilla (radio-immunomäärityksellä). Hartsin T3-kertymä vähenee, mikä heijastaa kohonnutta TBG: tä. Vapaan T4: n ja vapaan T3: n pitoisuudet eivät muutu. Muiden sitovien proteiinien pitoisuus seerumissa voi suurentua, esim. kortikoideja sitova globuliini (CBG), sukupuolihormoneja sitova globuliini (SHBG), mikä lisää kiertäviä kortikosteroideja ja sukupuolihormoneja sitova globuliini (SHBG). Vapaiden tai biologisten aktiivisten hormonien pitoisuudet eivät muutu. Muiden plasman proteiinien määrä voi nousta (angiotensinogeeni/reniinisubstraatti, alfa-I – antitrypsiini, keruloplasmiini).

chloasmaa voi joskus esiintyä, erityisesti naisilla, joilla on ollut chloasma gravidarum. Naisten, joilla on taipumusta chloasmaan, tulee minimoida altistuminen auringolle tai ultraviolettisäteilylle hormonikorvaushoidon aikana.

dementian

hormonikorvaushoidon käyttö ei paranna kognitiivisia toimintoja. On jonkin verran näyttöä todennäköisen dementiariskin lisääntymisestä naisilla, jotka alkavat käyttää jatkuvaa yhdistettyä tai vain estrogeenia sisältävää hormonikorvaushoitoa 65 ikävuoden jälkeen.

Evorelia ei saa käyttää ehkäisyyn. Hedelmällisessä iässä olevia naisia tulee neuvoa käyttämään ei-hormonaalista ehkäisymenetelmää raskauden välttämiseksi.