ensimmäiset panssarivaunut tunnettiin Mark I: nä myöhempien mallien käyttöönoton jälkeen. Mark I: n aseistuksena oli kaksi 6 pounder-tykkiä ja kolme .303 Hotchkiss-konekivääriä oli nimeltään ”Male” – panssarivaunuja; niitä, joissa oli neljä Vickers-konekivääriä ja yksi Hotchkiss, kutsuttiin nimellä ”Female”. Ernest Swintonin katsotaan keksineen ehdot.

ohjauksen helpottamiseksi tankin taakse lisättiin pari isoa pyörää. Ne eivät olleet niin tehokkaita kuin toivottiin, ja niistä luovuttiin myöhemmin.

myöhemmät Mark II, III, IV ja V sekä myöhemmät panssarivaunut muistuttavat kaikki voimakkaasti äitiä.

Mark IEdit

Brittiläinen Mark I–panssarivaunu, jolla on Salomon naamiointijärjestelmä

miehistö: 8

31,4 tonnia (28,4 tonnia)

tykkialus Mark I oli erillinen malli, joka oli tarkoitettu kantamaan kenttätykkiä tai haupitsia, joka voitiin ampua ajoneuvosta. Palveluksessa sitä käytettiin lähinnä tarvikkeiden ja ammusten kuljettamiseen. Niitä rakennettiin 48 kappaletta.

Mark I: n alkutuotannon piti olla Fosters and Metropolitan: 25 fostersilta ja 75 Metropolitanilta, joilla oli suurempi kapasiteetti Wednesburyssa Metropolitanin tytäryhtiön Patent Shaft Companyn vanhalla puistoalueella. Metropolitan sai myös tilauksen 50 uudesta vaunusta, jotta armeija pystyisi nostamaan kuusi 25 panssarivaunun vaunukomppaniaa kustakin ja perustamaan lisätuotannon Oldbury Wagon and Carriage Companyn alaisuuteen. Koska kaikkiin 150 panssarivaunuun ei ollut saatavilla riittävästi 6-naulaisia tykkejä, päätettiin puolet niistä varustaa pelkillä konekivääreillä. Valmistettiin Uusi sponson-malli, jossa oli kaksi Vickers-konekivääriä pyörivissä kilvissä.

myöhemmin sodan aikana uudempien panssarivaunujen tullessa käyttöön joitakin markkoja muutettiin tarvikkeiden kuljettamiseen käytettäviksi. Muutamia Naismerkkejä käytettiin siirrettävinä langattomina asemina asentamalla niihin langaton lähetin. Radiota voitiin käyttää vasta, kun tankki oli pysähtynyt ja pystyttänyt hyvin korkean maston, joka kantoi antenniverkon.

Mark IIEdit

Mark II; panssarivaunu nro 799 vallattu Arrasin lähellä 11. huhtikuuta 1917

Mark II sisällytti pieniä parannuksia yli Mark I. Armeijan julistaessa, että Mark I: tä ei ole vielä kehitetty riittävästi käytettäväksi, Mark II: n (josta tilaukset annettiin ensimmäisen kerran heinäkuussa) rakentaminen jatkuisi, mutta sitä käytettäisiin vain koulutukseen. Tämän aiotun roolin vuoksi ne oli oletettavasti verhottu kovettamattomaan teräkseen, vaikka alkuvuodesta 1917 tätä väitettä epäiltiin jonkin verran. Aluksi 20 laivattiin Ranskaan ja 25 jäi harjoituskentälle Wooliin, Dorsetiin Britanniaan; loput viisi säilytettiin testiajoneuvoina. Koska luvatut Mark IV-panssarivaunut eivät olleet saapuneet vuoden 1917 alkuun mennessä, päätettiin Stern: n vastalauseista huolimatta (katso alla) lähettää Britannian 25 harjoitusvaunua Ranskaan, jossa ne liittyivät muiden 20 Mark IIs: n ja 15 Mark Is: n kanssa Arrasin taisteluun huhtikuussa 1917. Saksalaiset pystyivät lävistämään sekä Mark I-että Mark II-panssarivaunujen Panssarit Arrasissa panssarivaunuja läpäisevillä konekivääriammuksillaan.

Mark II: n rakensivat joulukuusta 1916 tammikuuhun 1917 Foster & Co ja Metropolitan (25 miestä ja 25 naista).

viisi Mark IIs: ää otettiin kokeisiin parannetuilla voimalaitteilla ja voimansiirrolla. Ne annettiin yrityksille osoittamaan, mitä parannuksia ne voisivat tehdä Mark I-järjestelmään avoimessa kilpailussa. Maaliskuussa 1917 järjestetyissä mielenosoituksissa vain kolme heistä pystyi kilpailemaan Daimlerin bensiinisähköjärjestelmällä varustetun Mothin rinnalla. Wilsonin epicyclic gear system, joka korvasi varavaihteen ja vaihteet, oli selvästi parempi ja omaksuttiin myöhemmissä malleissa.

Mark IIIEdit

Mark III-panssarivaunu ojassa, vuonna 1917

Mark III oli harjoitusvaunu ja käytti Lewis-konekiväärejä ja pienempää sponson naisille. Viitisenkymmentä rakennettiin. Alun perin oli tarkoitus, että Mark III: ssa olisi kaikki Mark IV: n ehdotetut uudet muotoiluominaisuudet, minkä vuoksi oli olemassa kaksi eri koulutusmuotoa, joista Mark II oli vain hieman parannettu Mark I. Uusien ominaisuuksien kehitys oli kuitenkin niin hidasta, että muutos Mark II: sta oli hyvin asteittainen. Kaksi viimeistä Mark IIIs: ää sulatettiin toisessa maailmansodassa. He eivät nähneet toimintaa ulkomailla.

Mark IVEdit

Mark IV oli raskaammin panssaroitu versio Mark I: stä, ja se tuli tuotantoon toukokuussa 1917. Perustavanlaatuisia mekaanisia parannuksia oli alun perin tarkoitus tehdä, mutta niitä jouduttiin lykkäämään. Suurin muutos oli lyhyempiputkisten 6-naulaisten tykkien käyttöönotto. Se oli varastoinut kaiken polttoaineensa yhteen ulkoiseen säiliöön (joka sijaitsi takaradan sarvien välissä) miehistön turvallisuuden parantamiseksi. Sponsoreita voitiin heilauttaa saranoilla säiliön leveyden pienentämiseksi rautatiekuljetuksia varten (aiemmat mallit vaativat osittaista purkamista, jotta ne mahtuisivat kuormaulottumaan). Katossa olevat kiskot kantoivat liikkumatonta palkkia. Niitä rakennettiin yhteensä 1 220: 420 urosta, 595 naarasta ja 205 panssarivaunun tenderiä, jotka olivat huoltotankkeja.

Mark IV: t olivat menestyksellisesti käytössä Messinesin harjanteella kesäkuussa 1917, missä ne päihittivät jalkaväen kuivalla maalla, mutta heinä-elokuun kolmannessa Ypresissä he huomasivat soisen maan vaikeaksi ja hyödyttömäksi. Noin 432 Mark IV-panssarivaunua käytettiin Cambrain taistelussa marraskuussa 1917.

ensimmäinen panssarivaunujen välinen taistelu käytiin Mk IV-panssarivaunujen ja saksalaisten A7V-vaunujen välillä toisessa Villers-Bretonneux ’ n taistelussa huhtikuussa 1918.

Mark V seriesEdit

Mark V ”male”-panssarivaunu, jossa on lyhyt 6—pounderinen (57-mm) Hotchkiss-tykki oikeassa sponsonissa

a Mark V* panssarivaunu-katolla säiliössä on raiteilla liukuva palkki, joka voitiin kiinnittää raiteille ja jolla se pääsi irti vaikeista mutaisista juoksuhaudoista ja kuorikraattereista

a Mark V** Tank

Mark V: n oli aluksi tarkoitus olla kokonaan uusi panssarivaunu, josta oli viimeistelty puinen pienoismalli. Kun alun perin Mark IV: lle tarkoitettu uusi moottori ja vaihteisto tulivat saataville joulukuussa 1917, ensimmäisestä, kehittyneemmästä Mark V-mallista kuitenkin luovuttiin, koska pelättiin häiritsevän tuotantoajoa. Nimitys ”Mark V” vaihdettiin paranneltuun versioon Mark IV: stä, jota ei ollut varustettu uusilla järjestelmillä. Mark IV: n alkuperäisen mallin piti olla suuri parannus Mark III: een verrattuna, mutta se oli teknisten viivästysten vuoksi mitoitettu takaisin lieväksi parannukseksi. Mark V osoittautui siten hyvin samanlaiseksi kuin Mark IV: n alkuperäinen rakenne – eli suuresti muunneltu Mark III.

rakennettiin neljäsataa kappaletta, kaksisataa kumpaakin miestä ja naista. Useat muunnettiin Hermafrodiiteiksi (tunnetaan myös nimellä ”Composites”) asentamalla yksi uros ja yksi naaras sponsoni niin, että jokaisessa säiliössä oli 6-pounder. Tällä toimenpiteellä pyrittiin varmistamaan, että naispanssarivaunut eivät jäisi alakynteen, kun vastassa olisivat Saksan käytössä olleet vallatut Brittiläiset miespanssarivaunut tai saksalaisten oma A7V.

Mark V: tä käytettiin ensimmäisen kerran Hamelin taistelussa 4.heinäkuuta 1918, jolloin 60 panssarivaunua osallistui australialaisten yksiköiden menestyksekkääseen hyökkäykseen saksalaisten linjoja vastaan. Se osallistui sodan aikana vielä kahdeksaan suurvaltatoimintaan. Osa heistä palveli liittoutuneiden väliintulossa Venäjän sisällissodassa Valko-Venäjän puolella. Suurin osa jäi puna-armeijan vangeiksi ja käyttöön Venäjän sisällissodassa. Neljä jäi virolaisten ja kaksi Latvian haltuun.

Mark V*Edit

Mark V* oli versio, jossa oli venytetty runko, pidentäen sitä 6 jalkaa (1,8 metriä). Siinä oli suurempi kupoli katolla ja ovet rungon sivulla (aiemmissa versioissa oli pienet luukut naaraiden sponsoreiden alla tai pienet ovet urosten sponsonin takaosassa sekä pieni luukku takana). Lisäosastolle suunniteltiin myös jalkaväkijoukkue. Paino oli 33 tonnia. 500 miehen ja 200 naisen tilauksista 579 oli rakennettu välirauhan aikana – tilaus valmistui Metropolitan Carriagella maaliskuussa 1919.

Mark V**Edit

koska merkki V* oli pidentynyt, sen alkuperäinen pituus-leveys-suhde oli pilattu. Sivuttaisvoimat kaarteessa nousivat nyt luvattoman suuriksi, mikä aiheutti heittelehtimistä ja valtavan Kääntöympyrän. Tämän vuoksi majuri Wilson suunnitteli radan uudelleen toukokuussa 1918, jolloin matalammalle juoksulle suuntautuva voimakkaampi kaarre vähensi maakosketusta ja radat levenivät 26,5 in (673 mm). Mark V-moottori oli porattu antamaan 225 hevosvoimaa (168 kW) ja se oli sijoitettu kauemmas runkoon. Kuljettajan ohjaamo yhdistettiin komentajan hyttiin; takana oli nyt erillinen konekivääriasento. Tarkistetusta tilauksesta 700 panssarivaunua (150 naarasta ja 550 urosta) rakennettiin vain 25 kappaletta ja vuoden 1918 loppuun mennessä vain yksi.

Mark VIEdit

puinen mallikappale ehdotetusta Mark VI: sta, 1917

Mark VI oli yksi vuoden 1916 lopulla aloitetuista vastaavista projekteista panssarivaunun kehittämiseksi. Mark V: ssä sovellettaisiin niin monia edistyneitä ominaisuuksia kuin Mark I: n runkorakenteessa voitaisiin hallita, ja Mark VI: ssa olisi täydellinen ero Mark I: n runkorakenteeseen. Mark V: tä ei rakennettaisi sellaisenaan, koska Mark IV: n kanssa oli viivästyksiä ja se olisi eri Mark V, joka rakennettiin. Mark VI-projektisuunnitelmassa oli kokonaan uusi runko-pidempi ja pyöristetyt ratakiskot. Yksittäinen pääase oli rungon etuosassa. Se ei edennyt puisen pienoismallin vaihetta pidemmälle, vaan projekti peruttiin joulukuussa 1917, jotta Yhdysvaltain kanssa yhteistyössä kehitetty panssarivaunu (Mark VIII) pääsisi eteenpäin.

Mark VIIEdit

Mark VII-panssarivaunu

Sternin, Ellesin ja Anleyn välinen tekninen yhteysupseeri Mark Knothe osallistui panssarivaunun kehittämiseen, suunniteltaessa pidempää Mark I: tä Williams-Janney hydraulisella voimansiirrolla; yhdessä testiautoissa käytetyistä Mark IIS: stä oli käytetty hydraulista voimansiirtoa. Lokakuussa 1917 Brown Brothers Edinburgh sai sopimuksen kehittää tätä linjaa tutkimuksen edelleen. Heinäkuussa 1918 prototyyppi oli valmis. Sen käyttöjärjestelmä oli hyvin monimutkainen. 150 hv: n (112 kW) Ricardon Moottori ajoi Variable Speed Gear Ltd. pumput, jotka vuorostaan toimivat kahden hydraulimoottorin voimanlähteenä ja liikuttivat kumpaakin raidetta useiden ketjujen avulla. Ilmeisen ylikuumenemisvaaran torjumiseksi oli paljon tuulettimia, äänenvaimentimia ja pattereita. Ohjaus oli kuitenkin helppoa ja asteittaista ja versio otettiin tuotantoon yhden panssaripataljoonan varustamiseksi. Kolme oli rakennettu ja vain yksi toimitettu tilauksesta 74 sodan päätyttyä. Se siirtyi suosiolla VIII: n edelle, joka määrättiin samaan aikaan. Runkoa pidennettiin hieman verrattuna Mark V: hen.

Mark VIIIEdit

liittoutuneiden Mark VIII (Liberty) panssarivaunu

kun Stern erotettiin tehtävästään erimielisyyksien vuoksi sotaministeriön kanssa, hänet siirrettiin syrjään nimittämällä uusi osasto työskentelemään liittoutuneiden yhteistyösuunnittelun parissa: Ranskan kokoonpano, rungot, aseet ja niiden ammukset Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja muut komponentit (pääasiassa moottorit) Yhdysvalloista.Amerikkalaisten osallistuminen panssarivaunun suunnittelun kehittämiseen johti Mark VIII: aan, joka tunnetaan myös nimellä ”Liberty” tai angloamerikkalainen panssarivaunu (tosin aluksi ranskalaiset olivat osittain mukana).

koneisto oli lokeroitu miehistöstä, ja kupolirakenteeseen kuuluivat etu-ja taka-ampuvat konekiväärit. Suunnitellusta (jaetusta tuotannosta) 1 500 kappaletta kutakin, yksi brittiläinen prototyyppi valmistui sodan loppuun mennessä. Britit rakensivat vain 24, amerikkalaiset 100 syyskuun 1918 ja 1920 välisenä aikana Rock Island Arsenaliin 35 000 dollarin kappalehintaan (430 000 dollaria vuonna 2006). Noin 40 runkoa U. S Libertylle valmisti Manchester Tank Syndicate, 11 brittiläistä tyyppiä Mark VIII North British Locomotive Co.

niitä käytettiin ja paranneltiin aina 1930-luvulle saakka, jolloin ne annettiin Kanadalle koulutettavaksi; joitakin M1917-koneita myytiin kanadalaisille nimellisellä romuarvolla. Itse panssarivaunu oli yli 10 metriä pitkä, ja vielä pidempi 13-metrinen versio oli suunnitteilla, mutta sitä ei koskaan tehty (Mark VIII*). Panssarivaunu oli vanhentunut 1930-luvulle tultaessa nopeutensa (alle 6 mph/10 km/h) ja panssarointinsa (16-6 mm) vuoksi, mutta siinä oli yksi pisimmistä koskaan valmistetuista panssaroiduista taisteluajoneuvoista (AFV). Nykyaikaiset päätaistelupanssarivaunut ja AFV: t käyttävät siltojen laskupanssarivaunuja suurten syvien juoksuhautojen ylittämiseen.

• miehistö: 12 (myöhemmin 10)
• Paino 37 tonnia (37,6 tonnia)
• Pituus/Korkeus/Leveys : 34 ft 2 in by 10 ft 3 in by 12 ft 4 in (10,4 m x 3,1 m x 3,8 m) (Mark VIII* Pituus 44 ft/13,4 m)
• Moottori: Ricardo 330 hv (250 kW) bensiini (UK), Liberty V12 300 hv (220 kW) (USA).

Mark IXEdit

Mark IX tank

Mark IX oli joukkojenkuljetusvaunu tai jalkaväen tarvikeajoneuvo – ensimmäisten seurattujen panssaroitujen miehistönkuljetusvaunujen joukossa lukuun ottamatta pidennetyn Mk Vs: n kokeiluja. 34 rakennettiin tilauksesta 200.

Mark XEdit

Mark X oli paperinen projekti, jonka tarkoituksena oli parantaa Mark V: tä, joka tunnettiin alun perin nimellä Mark V***. Tämä oli periaatteessa varasuunnitelma siltä varalta, että Mark VIII-projekti epäonnistuisi (jos niin oli suunniteltu vuoden 2000 tuotantoon vuodelle 1919), ja siinä pyrittiin tuottamaan säiliö, jossa olisi mahdollisimman monta Mark V: n osaa, mutta parempi ohjattavuus ja miehistön mukavuus.