Dunkirk
Keski-AgesEdit
kalastajakylä syntyi 900-luvun lopulla Englannin kanaalin alun perin tulvineelle rannikkoalueelle Länsi-Scheldtin eteläpuolelle, kun alue oli Ranskan kruunun vasallien Flanderin kreivien hallussa. Noin vuonna 960 kreivi Baldwin III rakennutti kaupunginmuurin suojellakseen asutusta viikinkien ryöstöretkiltä. Läheisen Bergues Abbeyn munkit kuivasivat ja viljelivät ympäröiviä kosteikkoja. Nimi Dunkirka mainittiin ensimmäisen kerran Flanderin kreivi Baldwin V: n kymmenysoikeudessa 27.toukokuuta 1067. Kreivi Filip I (1157-1191) toi lisää suuria suoalueita viljelyyn, laati ensimmäiset suunnitelmat kanavan rakentamiseksi Dunkerquesta Berguesiin ja antoi dunkerquereille markkinaoikeudet.
1200-luvun lopulla, kun Flanderin dampierren kreivi Guy osallistui Ranskan-Flanderin sotaan Ranskan kuningas Philippe IV: tä vastaan, Dunkerquen asukkaat asettuivat ranskalaisten puolelle kreiviään vastaan, joka ensin lyötiin furnesin taistelussa 1297, mutta saavutti de facto autonomian kultaisten kannusten voitokkaassa taistelussa viisi vuotta myöhemmin ja vaati kostoa. Guyn poika, kreivi Robert III (1305-1322), kuitenkin myönsi lisää kaupunkioikeuksia Dunkerquelle; hänen seuraajansa kreivi Ludvig I (1322-1346) joutui kohtaamaan vuosien 1323-1328 talonpoikaiskapinan, jonka Ranskan kuningas Filip VI murskasi vuoden 1328 Casselin taistelussa, minkä jälkeen Dunkerquerit joutuivat jälleen Ranskan kuninkaan sortotoimien kohteeksi.
kreivi Ludvig pysyi Ranskan kuninkaan uskollisena vasallina satavuotisen sodan puhjettua Englantia vastaan vuonna 1337 ja kielsi merikaupan, mikä johti Dunkerquen asukkaiden uuteen kapinaan. Kreivin kuoltua vuoden 1346 Crécyn taistelussa hänen poikansa ja seuraajansa Flanderin kreivi Ludvig II (1346-1384) solmi aselevon englantilaisten kanssa; kauppa kukoisti jälleen ja satamaa laajennettiin merkittävästi. Vuoden 1378 läntisen skisman aikana paavi Urbanus VI: n (roomalaisen kantajan) englantilaiset kannattajat nousivat kuitenkin maihin Dunkerquessa, valtasivat kaupungin ja tulvivat ympäröiville tiluksille. Ranskan kuningas Kaarle VI karkotti heidät, mutta jätti suuria tuhoja kaupunkiin ja sen ympäristöön.
Flanderin kreivikuntien hävittyä Ludvig II: n kuoltua vuonna 1384 Flanderin osti Burgundilainen herttua Filip rohkea. Linnoituksia laajennettiin jälleen, muun muassa rakennettiin kellotapuli päivämerkki (navigointiapu, joka muistuttaa valaisematonta majakkaa). Strategisena asiana dunkerqueen on aina kohdistunut poliittista ahneutta: Barin herttua Robert I vuonna 1395, Ludvig de Luxemburg vuonna 1435 ja lopulta Itävallan arkkiherttua Maksimilian I Habsburgilainen, joka vuonna 1477 nai Burgundin Marian, edesmenneen herttua Kaarle Rohkean ainoan perijättären. Koska Maksimilian oli keisari Fredrik III: n poika, Ranskan kuningas Ludvig XI valtasi välittömästi koko Flanderin. Arkkiherttua kuitenkin löi ranskalaiset joukot vuonna 1479 Guinegaten taistelussa. Kun Maria kuoli vuonna 1482, Maksimilian säilytti Flanderin vuoden 1482 Arrasin Sopimuksen ehtojen mukaisesti. Dunkirk liitettiin muun Flanderin ohella Habsburgien Alankomaihin, ja kun seitsemän Yhdistynyttä Alankomaata irtautuivat vuonna 1581, se jäi osaksi eteläisiä Alankomaita, jotka olivat Habsburgien Espanjan (Espanjan Alankomaat) hallussa Keisarillisina läänityksinä.
Corsair baseEdit
Burgundian Netherlands 1384–1482
Habsburg Netherlands 1482–1556
Spanish Netherlands 1556–1577
Dunkirk Rebels 1577–1583
Espanjan Alankomaat 1583-1646
Ranska 1646-1652
Espanjan Alankomaat 1652-1658
Englanti ja Ranska 1658-1659
Englanti 1659-1662
France 1662–1870
Prussian occupation 1870–1873
France 1873–1940
German occupation 1940–1945
France 1945–present
alueesta jäi paljon kiistaa Espanjan kuningaskunnan, Yhdistyneen Alankomaiden, Englannin kuningaskunnan ja Ranskan kuningaskunta. Kahdeksankymmenvuotisen sodan alussa Dunkirk oli lyhyen aikaa hollantilaisten kapinallisten hallussa, vuodesta 1577. Parman herttua Alexander Farnesen johtamat espanjalaiset joukot palauttivat Espanjan vallan vuonna 1583 ja siitä tuli pahamaineisten Dunkersien tukikohta. Dunkerquerit menettivät hetkeksi kotisatamansa, kun ranskalaiset valloittivat kaupungin vuonna 1646, mutta espanjalaiset valtasivat kaupungin takaisin vuonna 1652. Ranskan ja Espanjan välisen pitkän sodan seurauksena se vallattiin vuonna 1658 dyynien taistelua seuranneen ranskalais-englantilaisten joukkojen piirityksen jälkeen. Kaupunki yhdessä Fort-Mardyckin kanssa luovutettiin Englannille seuraavana vuonna solmitussa rauhassa, kuten Ranskan ja Englannin liittokunnassa Espanjaa vastaan sovittiin. Englantilaiset kuvernöörit olivat Sir William Lockhart (1658-60), Sir Edward Harley (1660-61) ja Lordi Rutherford (1661-62).
se joutui Ranskan vallan alle, kun Englannin kuningas Kaarle II myi sen Ranskalle 320 000 punnalla 17.lokakuuta 1662. Ranskan hallitus kehitti kaupunkia linnoitettuna satamana. Kaupungin nykyistä puolustusta muokattiin niin, että alueelle syntyi kymmenen bastionia. Satamaa laajennettiin 1670-luvulla rakentamalla allas, johon mahtui jopa kolmekymmentä sotalaivaa kaksoissulkujärjestelmällä vedenkorkeuden ylläpitämiseksi laskuveden aikaan. Altaan yhdisti mereen rannikon Hiekkasärkkien läpi kaivettu kanava, joka oli suojattu kahdella laiturilla. Teos valmistui vuoteen 1678 mennessä. Laitureita puolustettiin muutamaa vuotta myöhemmin rakentamalla viisi linnoitusta, Château d ’ Espérance, Château Vert, Grand Risban, Château Gaillard ja Fort de Revers. Vuonna 1701 rakennettiin fort Blanc-niminen lisälinnake. Laiturit, niiden linnoitukset ja satamarakennukset purettiin vuonna 1713 Utrechtin rauhansopimuksen nojalla.
kuningas Ludvig XIV: n hallituskaudella suuri joukko kaupparyöstäjiä ja merirosvoja teki jälleen tukikohtansa Dunkerqueen. Jean Bart oli kuuluisin. Alexandre Dumas ’ n kuuluisan romaanin mies Rautanaamiossa päähenkilö (ja mahdollinen oikea vanki) pidätettiin Dunkerquessa. Ruotsalaisten kaapparien ja merirosvojen Lars Gathenhielmin ja hänen vaimonsa Ingela Hammarin tiedetään myyneen voittonsa Dunkerquessa. Pariisin sopimus (1763) Ranskan ja Ison-Britannian välillä, joka päätti seitsenvuotisen sodan, sisälsi lausekkeen, joka rajoitti ranskalaisten oikeuksia linnoittaa Dunkerquea, hälventääkseen brittien pelkoa siitä, että sitä käytettäisiin hyökkäystukikohtana Englannin kanaalin ylittämiseen. Tämä pykälä kumottiin myöhemmässä Versailles ’ n rauhassa 1783.
Dunkerquen satamaa käyttivät sodan aikana laajasti brittijoukot, jotka toivat satamatyöläisiä muun muassa Egyptistä ja Kiinasta.
vuodesta 1915 lähtien kaupunkia pommitettiin ankarasti, muun muassa maailman suurimmasta tykistä vuonna 1917, saksalaisesta ”Lange Maxista”. Noin 45-50 kilometrin päässä sijaitsevasta Koekelaresta ammuttiin säännöllisesti raskaita, noin 750 kiloa painavia kranaatteja. Pommituksissa kuoli lähes 600 ihmistä ja haavoittui vielä 1 100, sekä siviilejä että sotilaita, kun taas 400 rakennusta tuhoutui ja 2 400 vaurioitui. Kaupungin väkiluku, joka oli ollut 39 000 vuonna 1914, laski alle 15 000: een heinäkuussa 1916 ja 7 000: een syksyllä 1917.
tammikuussa 1916 Dunkerquessa tapahtui vakoiluepäily. Kirjailija Robert W. Service, joka oli tuolloin Toronto Star-lehden sotakirjeenvaihtaja, pidätettiin erehdyksessä vakoojana ja hän vältti täpärästi teloituksen suoralta kädeltä. Yhdysvaltain laivasto perusti 1.tammikuuta 1918 laivaston lentoaseman, jonka tehtävänä oli käyttää vesilentokoneita. Tukikohta suljettiin pian aselevon jälkeen 11. marraskuuta 1918.
lokakuussa 1917 Dunkerquen kaupungille myönnettiin asukkaiden urhean käytöksen merkiksi Croix de Guerre ja vuonna 1919 Kunnialegioonan kunniamerkki sekä Britannian Distinguished Service Cross. Nämä koristeet esiintyvät nykyään kaupungin vaakunassa.
Dunkerquen ensimmäisessä maailmansodassa
Evakuointimedit
toisen maailmansodan aikana, toukokuussa 1940 Ranskassa käydyssä taistelussa britit Ranskan ja Belgian armeijoita avustanut Expeditionary Force (BEF) joutui perääntymään saksalaisten ylivoimaisten panssarihyökkäysten edessä. Belgiassa ja Ranskassa taistelleet BEF ja osa Ranskan armeijasta joutuivat saksalaisten saartamiksi ja vetäytyivät Dunkerquen sataman ympäristöön. Yli 400 000 sotilasta jäi jumiin taskuun, kun Saksan armeija sulkeutui tappoa varten. Yllättäen saksalaisten Panssarihyökkäys pysähtyi useiksi päiviksi kriittisessä vaiheessa. Vuosien ajan oletettiin, että Adolf Hitler määräsi Saksan armeijan keskeyttämään hyökkäyksen, mikä edisti Luftwaffen pommituksia. Armeijaryhmä A: n virallisen sotapäiväkirjan mukaan sen komentaja, kenraali Gerd von Rundstedt määräsi kuitenkin pysähdyksen salliakseen panssarivaunujensa huollon, joista puolet oli poissa käytöstä, sekä suojellakseen sivustojaan, jotka olivat hänen mielestään haavoittuvia. Hitler vain vahvisti määräyksen useita tunteja myöhemmin. Tämä lykkäys antoi briteille ja ranskalaisille muutaman päivän aikaa vahvistaa puolustustaan. Liittoutuneiden asemaa vaikeutti Belgian kuninkaan Leopold III: n antautuminen 27.toukokuuta, jota lykättiin 28. toukokuuta saakka. Belgian armeijan jättämä aukko ulottui Ypresistä Dixmudeen. Romahdus kuitenkin estettiin ja evakuoitiin meriteitse Englannin kanaalin yli, koodinimeltään operaatio Dynamo. Britannian pääministeri Winston Churchill määräsi kaikki käytettävissä olevat alukset, suuret tai pienet, noutamaan pulaan jääneet sotilaat. 338 226 miestä (mukaan lukien 123 000 ranskalaista sotilasta) evakuoitiin, mikä oli Churchillin mukaan Dunkerquen ihme. BEF: n evakuointiin tarvittiin yli 900 alusta, joista kaksi kolmasosaa pelastetuista nousi satamaan ja yli 100 000 vietiin rannoilta. Yli 40 000 ajoneuvoa sekä valtavat määrät muuta sotatarviketta ja-tarvikkeita jätettiin jäljelle, ja niiden arvoa pidettiin pienempänä kuin koulutettujen taistelumiesten. Neljäkymmentätuhatta liittoutuneiden sotilasta (joista osa jatkoi taisteluaan virallisen evakuoinnin jälkeen) vangittiin tai pakotettiin lähtemään kotiin eri reittejä pitkin, mukaan lukien puolueettoman Espanjan kautta. Monet haavoittuneet, jotka eivät kyenneet kävelemään, hylättiin.
Vapautusedit
kartta Dunkerquen ympäristöstä liittoutuneiden yrittäessä vallata Dunkerquen takaisin vuonna 1944
Dunkerquen vuonna 1944 Kanadan 2.jalkaväkidivisioona yritti vapauttaa kaupungin syyskuussa, kun liittoutuneiden joukot hyökkäsivät koilliseen voitettuaan Normandian taistelun. Saksalaiset joukot eivät kuitenkaan suostuneet luopumaan kaupungin hallinnasta, joka oli muutettu linnoitukseksi. Strategisesti merkityksettömän kaupungin valtaaminen kuluttaisi liikaa liittoutuneiden resursseja, joita tarvittiin muualla. Kaupunki ohitti saksalaisten varuskunnan liittoutuneiden joukoilla, erityisesti Tšekkoslovakian Panssariprikaatin 1. Saksalaismiehityksen aikana Dunkirk tuhoutui suurelta osin liittoutuneiden pommituksissa. Dunkerquen tykistön piiritystä johtivat sodan viimeisenä päivänä No. 652 Squadron RAF: n ja No. 665 Squadron RCAF: n lentäjät. Saksalaisen amiraali Friedrich Frisiuksen komentama linnoitus antautui lopulta ehdoitta Tšekkoslovakian joukkojen komentajalle prikaatikenraali Alois Liškalle 9. toukokuuta 1945.
sodanjälkeinen Dunkerkeedi
14.joulukuuta 2002 Norjalainen MV Tricolor-autolautta törmäsi Bahamalle rekisteröityyn Karibaan ja upposi Dunkerquen sataman edustalla aiheuttaen vaaraa Englannin kanaalin merenkululle.
Leave a Reply