yhdistyminen Freudiin

nämä tutkimukset, jotka vakiinnuttivat hänet kansainvälisen maineen psykiatrina, saivat hänet ymmärtämään Freudin tutkimuksia; hänen havaintonsa vahvistivat monia Freudin ajatuksia, ja viiden vuoden ajan (vuosina 1907-1912) hän oli Freudin läheinen työtoveri. Hän oli merkittävissä asemissa psykoanalyyttisessa liikkeessä, ja häntä pidettiin yleisesti psykoanalyysin perustajan todennäköisimpänä seuraajana. Tämä ei kuitenkaan ollut heidän suhteensa lopputulos. Osin temperamenttisista syistä ja osin näkemyserojen vuoksi yhteistyö päättyi. Tässä vaiheessa Jung erosi Freudin kanssa paljolti tämän vaatimuksesta neuroosin seksuaalisista perusteista. Vuonna 1912 julkaistiin Jungin teos Wandlungen und Symbole der Libido (tajuttoman Psykologia, 1916), joka oli ristiriidassa monien Freudin ajatusten kanssa. Vaikka Jung oli valittu kansainvälisen psykoanalyyttisen seuran puheenjohtajaksi vuonna 1911, hän erosi seurasta vuonna 1914.

hänen ensimmäinen saavutuksensa oli erottaa kaksi ihmisluokkaa asennetyyppien mukaan: ekstrovertit (ulospäin suuntautuneet) ja introvertit (sisäänpäin suuntautuneet). Myöhemmin hän eritteli neljä mielen toimintoa—ajattelun, tunteen, aistimuksen ja intuition—joista yksi tai useampi on vallitsevana kenessä tahansa persoonassa. Tämän tutkimuksen tulokset on kirjattu teokseen Psychologische Typen (1921; Psychological Types, 1923). Jungin laaja oppineisuus näkyi täällä hyvin, kuten se oli ollut myös tiedostamattoman psykologiassa.

Jung näki poikana huomattavan hätkähdyttäviä unia ja voimakkaita fantasioita, jotka olivat kehittyneet epätavallisen intensiivisesti. Freudin välirikon jälkeen hän antoi tietoisesti tämän puolen itsestään toimia uudelleen ja antoi luontonsa irrationaaliselle puolelle vapaan ilmaisun. Samalla hän tutki sitä tieteellisesti pitämällä yksityiskohtaisia muistiinpanoja oudoista kokemuksistaan. Myöhemmin hän kehitti teorian, jonka mukaan nämä kokemukset tulivat mielen alueelta, jota hän kutsui kollektiiviseksi tiedostamattomuudeksi ja jonka hän katsoi olevan kaikkien yhteinen. Tähän paljon kiisteltyyn käsitykseen yhdistettiin arkkityyppien teoria, jota Jung piti uskonnon psykologian tutkimuksen kannalta keskeisenä. Jungin termein arkkityypit ovat vaistonvaraisia kuvioita, niillä on universaali luonne ja ne ilmenevät käytöksessä ja kuvissa.