Paul Krugman onnistui löytämään ”Amerikan Verotusperinteen” epätodennäköisessä paikassa – tulisen vanhan poliittisen puheen epäonnistuneelta presidenttiehdokkaalta, joka vaati ”porrastettua perintöveroa isoille omaisuuksille. Krugman kysyy ironiaa tihkuen, kuka tämä vasen laitahyökkääjä on. Theodore Roosevelt kuuluisassa vuoden 1910 uudessa Nationalismipuheessaan.”
lukijoiden oletetaan olettavan, että koska Roosevelt oli ollut republikaani, hänen Uusi Nationalistipuheensa ei olisi mitenkään voinut olla etäällä keskustasta. Kuitenkin lause ”Uusi nationalismi” ja perintöveron kannattaminen olivat molemmat lainattuja Herbert Crolyn erittäin vaikutusvaltaisesta vuoden 1909 edistyksellisen aikakauden manifestista The Promise of American Life.
kuten Christopher Lasch totesi, ”Theodore Roosevelt luki lupauksen, piti sitä erittäin imartelevana itseään kohtaan, ylisti sitä julkisesti ja käytti sitä argumenttina” uudelle nationalismilleen.”Croly ei niinkään vaikuttanut Rooseveltiin, vaan luki uraansa älyllisen johdonmukaisuuden, jonka Roosevelt sitten omaksui omaksi näkemyksekseen asioista.”Croly, joka myöhemmin perusti New Republic-lehden, tuki Rooseveltia vuoden 1912 presidenttikisassa ja Robert la Folletten Edistyspuolueen kampanjassa vuonna 1924, ennen kuin hän pettyi ja (kuten Lasch asian ilmaisi) ”flirttaili sosialismin kanssa.”
vuonna 1909 ilmestyneessä kirjassaan Croly sanoi: ”taloudellisessa sodankäynnissä … on valtion asia huolehtia siitä, että sen omat ystävät voittavat. Se pitää … käden pelissä.”Valtion, sanoi Croly, on pidettävä huolta” kansallisesta edusta ”ja autettava niitä voittamaan” jotka ovat kyvykkäimpiä käyttämään voittonsa yhteiskunnan hyväksi.”Oikein kyyniselle tuo kuulostaa avoimelta kutsulta kaverikapitalismiin ja korruptioon, ellei jopa kleptokratiaan.
uudessa Nationalismipuheessa Roosevelt sanoi: ”meidän pitäisi sallia saavuttamisen vain niin kauan kuin saaminen merkitsee hyötyä yhteisölle. Tiedän, että tämä tarkoittaa politiikkaa, jossa hallitus puuttuu aktiivisemmin tämän maan sosiaalisiin ja taloudellisiin oloihin … kenenkään ei pitäisi saada dollaria, ellei sitä dollaria ole ansaittu reilusti. Jokaisen saadun dollarin tulisi edustaa dollarin arvoista palvelua – ei uhkapeliä osakkeissa, vaan palvelua” (Roosevelt pelasi‐pois oman perintönsä karjatilalla, ei osakkeita).
ei aivan sosialistinen vuonna 1909, Croly suvaitsi, ” preservation of the institution of private property in some form, the … radical transformation of its existing nature and influence.”Samoin Roosevelt antoi ymmärtää, että hän haluaisi mieluummin lopettaa valtion omistuksen liike-elämässä (sosialismi), jos hallituksen kontrolli (fasismi) riittäisi. ”En halua, että kansakunta pakotetaan rautateiden omistukseen, jos se voidaan mahdollisesti välttää”, Roosevelt sanoi.”
lyhyesti sanottuna Rooseveltin / Crolyn Uusi nationalismi nojasi varmasti ”vasemmistolaiseen” (statistiseen ja kollektivistiseen) suuntaan suhteessa valtion ylivaltaan yksityisomaisuuteen.
kuten afterword, here is something I wroting in a 1995 antology revisiting Crolyn the Promise of American Life:

Herbert Crolyn vuoden 1909 omaperäinen näkemys lisääntyvän keskittämisen ansioista perustui ajatukseen, että ” Yhdysvaltain osavaltiohallitukset ovat olleet korruptoituneita ja tehottomia pitkälti siksi, että ne on järjestetty korruptoituneiden ja tehottomien miesten hyväksi.’Liittohallitus sitä vastoin oli ilmeisesti järjestetty pyhimysten ja enkelien hyväksi. Silti, Crolyn ajatus ”suuresta hallituksesta” Washingtonissa näyttää nykypäivän mittapuulla kaupalta. Hän päätteli, että paljon vahvempi liittovaltio voitaisiin rahoittaa porrastetulla perintöverolla: ’vero korkeimmillaan’, Croly kirjoitti, ’voitaisiin asettaa ilman kiertämisen vaaraa jopa 20 prosenttiin.”Joidenkin viimeaikaisten arvioiden mukaan Croly saattoi olla oikeassa siitä, kuinka korkealle kiinteistövero voitaisiin nostaa menettämättä rahaa. Joka tapauksessa, jos 20 prosentin perintövero olisi ainoa liittovaltion vero, josta meidän piti huolehtia, kuten Croly ehdotti, osavaltioilla olisi vähän vaikeuksia kerätä rahaa palveluihin, jotka ovat edelleen lähes kokonaan valtion tai paikallisen vastuulla, kuten poliisin suojelu, julkiset koulut ja tiet. (Liittohallitus sen sijaan on lähes kokonaan mukana ottamassa rahaa joiltakin ihmisiltä ja antamassa sitä toisille).