Beat-liike, jota kutsutaan myös beat-sukupolveksi, on 1950-luvulta peräisin oleva yhdysvaltalainen yhteiskunnallinen ja kirjallinen liike, jonka keskiössä ovat San Franciscon North Beachin, Los Angelesin Venetsian lännen ja New Yorkin Greenwich Villagen boheemit taiteilijayhteisöt. Sen kannattajat, jotka käyttivät itsestään nimitystä ”beat” (joka alun perin merkitsi ’väsynyttä’, mutta myöhemmin merkitsi myös musiikillista merkitystä, ”autuasta” hengellisyyttä ja muita merkityksiä) ja joita pilkallisesti kutsuttiin ”beatnikeiksi”, ilmaisivat vieraantumisensa sovinnaisesta eli ”neliömäisestä” yhteiskunnasta omaksumalla jazzmuusikoilta lainatun pukeutumistyylin, käytöstavat ja ”trendikkään” sanaston. He kannattivat henkilökohtaista vapautumista, puhdistautumista ja valaistumista huumeista, jazzista, seksistä tai Zen-buddhalaisuuden tieteenaloista mahdollisesti aiheutuvan aistitietoisuuden kautta. Lyöjät ja niiden puolestapuhujat pitivät nyky-yhteiskunnan ilottomuutta ja tarkoituksettomuutta riittävänä perusteena sekä vetäytymiselle että protestoinnille.

Britannica Quiz

the Literary World

Hey, bookworm! Kokeile lukujen välissä tätä romaanista ideaa: tietokilpailu kaikesta kirjallisuudesta.

Beat-runoilijat pyrkivät muuttamaan runouden aidon eletyn kokemuksen ilmentymäksi. He lukivat teoksiaan, joskus progressiivisen jazzin säestyksellä, sellaisissa Beat-linnoituksissa kuin Coexistence Bagel Shop ja Lawrence Ferlinghettin City Lights-Kirjakauppa San Franciscossa. Säkeistö oli usein kaoottinen ja vapaamielisesti siroteltu rivouksilla ja suorilla viittauksilla seksiin, joiden kaikkien tarkoituksena oli vapauttaa runous akateemisesta preciositysta. Allen Ginsbergin ulvonnasta tuli Beat-liikkeen edustavin runollinen ilmaisu: runo itsessään ilmensi Beatsin äänen olemusta; sen kantaesitys vuonna 1955 oli järjestyshäiriöjuhla; ja sen julkaisua seurannut säädyttömyysoikeudenkäynti vuonna 1957 osoitti liikkeen yhteiskunnallisen ja poliittisen merkityksen. Ginsberg ja muut liikkeen suuret vaikuttajat, kuten kirjailija Jack Kerouac, kannattivat eräänlaista vapaata, jäsentelemätöntä sommittelua, jossa kirjailija laski ajatuksensa ja tunteensa ilman suunnitelmaa tai tarkistusta välittääkseen kokemuksen välittömyyden.

noin vuoteen 1960 mennessä Beat-liike muotivillityksenä oli alkanut hiipua, vaikka sen kokeilut muodon ja sosiaalisen sitoutumisen kanssa jatkuivat ja niillä oli pysyviä vaikutuksia. Liike tuotti useita merkittäviä kirjailijoita, kuten Ferlinghettin, Gregory Corson, Philip Whalenin ja Gary Snyderin; runoilija LeRoi Jones oli myös kuulunut Beat-piiriin ja julkaissut heidän teoksiaan Yugen-lehdessään, vaikka hän 1960-luvulla irtautui liikkeestä. Beats tasoitti tietä muiden epäsovinnaisten ja aiemmin sivuutettujen kirjailijoiden, kuten Black Mountainin runoilijoiden ja kirjailija William S. Burroughsin laajemmalle hyväksymiselle.