klassisen antiikin lääketieteellisessä kirjallisuudessa viitataan usein farmakologisiin aborttikeinoihin; abortifacient mainitaan ja joskus kuvataan yksityiskohtaisesti muun muassa Aristoteleen, Caelius Aurelianuksen, Celsuksen, Dioskorideen, Galenin, Hippokrateen, Oribasiuksen, Paul Aeginalaisen, Pliniuksen, Theodorus Priscianuksen ja Soranus Efesoslaisen teoksissa.

muinaisissa babylonialaisissa teksteissä tutkijat ovat kuvailleet useita kirjallisia reseptejä tai ohjeita raskauksien lopettamiseksi. Jotkut näistä ohjeista olivat nimenomaisesti nauttiminen ainesosia lopettaa raskauden, kun taas muut nuolenpääkirjoitusta tekstit käsittelevät nauttimisesta ainesosia palauttaa puuttunut kuukautiset (jota käytetään toistuvasti kautta historian koodattu viittaus aborttiin).

”saada raskaana oleva nainen menettämään sikiönsä: …Grind nabruqu kasvi, anna hänen juoda sitä viiniä tyhjään vatsaan, .”

muinainen hopeakolikko Kyrenestä kuvaamassa Silfiumin vartta

antiikin Kreikan siirtokunta Kyrenen talous perustui yhteen aikaan lähes kokonaan silphium-kasvin tuotantoon ja vientiin, jonka käyttötarkoitukset vaihtelivat ravinnosta villikoiran puremiin tarkoitettuun Salveen. Sitä pidettiin myös voimakkaana aborttilääkkeenä, jota käytettiin ”kohdun puhdistamiseen”. Silphium oli niin merkittävässä asemassa Kyrenen rikkaudessa, että kasvi esiintyi siellä lyödyissä kolikoissa.

monet raamatunselittäjät katsovat katkeran veden koettelemuksen (määrätty sotahille eli vaimolle, jonka mies epäilee hänen olleen uskoton hänelle) viittaavan aborttilääkkeiden käyttöön raskauden keskeyttämiseksi. Vaimo juo ”katkeruuden vettä”, joka syyllistyessään aiheuttaa mahdollisesti kantamansa raskauden abortin tai keskenmenon. Raamatuntutkija Tikva Frymer-Kensky on kiistänyt tulkinnan, jonka mukaan kitkerän veden koettelemus olisi viitannut abortifikaattien käyttöön.

Keski-islamilainen lääkäri Ibn Sina dokumentoi erilaisia syntyvyyden säännöstelykäytäntöjä, muun muassa Ruen käyttöä keskenmenon aiheuttajana. Samoin 1000-luvulla elänyt lääkäri Konstantinus Afrikkalainen kuvaili useita keskenmenoja aiheuttavia yrttejä, jotka hän luokitteli niiden voimakkuuden mukaan alkaen keskenmenoista, joilla oli heikompi vaikutus kehoon, ja päättyen voimakkaimpiin aineisiin.

Carl Linnaeus, joka tunnetaan ”kasvitieteen isänä”, luetteli vuonna 1749 ilmestyneessä Materia medica-teoksessaan viisi aborttia.:124 tiedehistorioitsija Londa Schiebingerin mukaan 1600 – ja 1700 – luvuilla ”monet lähteet-yrttilehdet, kätilöopas, oikeudenkäyntiasiakirjat, farmakopea ja Materia medica-paljastavat, että lääkäreillä, kätilöillä ja naisilla itsellään oli laaja tietämys yrteistä, jotka saattoivat aiheuttaa abortin.”: 124-125 Schiebinger kirjoittaa edelleen, että ” Euroopan Tutkimusretket Länsi-Intiassa tuottivat kymmenkunta tunnettua abortifacientia.”:177

Australian aboriginaalien kasveista esimerkiksi jättiläisvenekämmekkä (”Cymbidium madidum”), kiniinipensas (”Petalostigma pubescens”) tai sinilehtinen mallee (”Eucalyptus gamophylla”) nautittiin, työnnettiin elimistöön tai poltettiin Cooktown ironwood (”Erythropleum chlorostachys”).

historiallisesti Itä-Kanadan ensimmäiset kansat käyttivät Sanguinaria canadensista (”bloodwort”) ja Juniperus virginianaa aborttien aiheuttamiseen.

Pohjois-Amerikan alkuperäisyhteisöjen historioitsijan Virgil Vogelin mukaan Ojibwet käyttivät abortifaasipistiäistä (”Caulophyllum thalictroides”), ja Quinault käytti ohdaketta samaan tarkoitukseen.:244 Vogelin kirjan liite luettelee punasetrin (Juniperus virginiana), Amerikansetrin (Hedeoma pulegioides), tansyn, Kanadansetrin (Asarum canadense) ja useiden muiden yrttien abortifaciensiksi, joita useat Pohjois-Amerikan intiaaniheimot käyttävät.:289-290, 339, 380, 391 antropologi Daniel Moerman kirjoitti, että calamusta (Acorus calamus), joka oli yksi Amerikan intiaaniyhteiskuntien kymmenestä yleisimmästä lääkkeestä, käytettiin keskenmenon aiheuttajana Lenapeilla, Creillä, Mohegaaneilla, Siouxeilla ja muilla heimoilla; ja hän luetteli yli sata ainetta, joita intiaanit käyttivät keskenmenon aiheuttajina.

QuickeningEdit

suuren osan historiasta raskauden päättämisellä ennen ”quickeningiä” (hetkeä, jolloin raskaana oleva nainen tuntee ensimmäisen kerran sikiön liikkeen) ei ollut sellaisia oikeudellisia tai poliittisia rajoituksia ja tabuja kuin 2000-luvulla. Varhaiskeskiajan lait eivät käsitelleet aborttia ennen pikaistumista. Varhainen katolinen kirkko katsoi, että ihmiselämä alkoi” ensoulmentista ” (nopeuttamisen aikaan), joka oli jatkoa roomalaisille normeille ja kannanotoille abortifacien käytöstä ennen pikaistumista.

Englannin laissa abortti tuli laittomaksi vasta vuonna 1803. ”Naiset, jotka käyttivät huumeita ennen tuota aikaa, kuvailivat toimintaansa ’kuukautisten palauttamiseksi’ tai ’kuukautisten alkamiseksi’.”

tuolloin abortti pikaistumisen jälkeen tuli kuolemanrangaistuksen alaiseksi. Vuonna 1837 pikaistumisen merkitys poistettiin, mutta myös kuolemanrangaistuksesta luovuttiin.

18.-20. CenturyEdit

historioitsija Angus McLaren, joka kirjoitti kanadalaisista naisista vuosien 1870 ja 1920 välillä, sanoo, että ”nainen yrittäisi ensin ’oikaista itsensä’ juomalla infuusiona jotakin perinteistä aborttilääkettä, kuten tansy, kiniini, pennyroyal, rue, musta hellebore, rukiin torajyvä, sabiini tai puuvillajuuri.”

Amerikan orjuuden aikana, 1700-ja 1800-luvuilla, puuvillajuuren kuorta käytettiin kansanhoidossa keskenmenon aiheuttamiseen.

1800-luvulla Madame Restell järjesti postimyyntiabortteja ja kirurgisia abortteja raskaana oleville asiakkaille New Yorkissa.

1900-luvun alun sanomalehtimainokset sisälsivät koodattuja mainoksia keskenmenoja aiheuttavista aineista, jotka ratkaisisivat kuukautisiin liittyviä ”epäsäännöllisyyksiä”.”Vuosien 1919 ja 1934 välillä Yhdysvaltain maatalousministeriö asetti laillisia rajoituksia viidellekymmenelleseitsemälle” naisten hygieniatuotteelle”, mukaan lukien” Blairin Naistabletit ”ja” Madame Leroyn Säätelypillerit.”