Paul Feigin uudelleenkäynnistäessä Ivan Reitmanin klassikon scifi-kauhukomedia readies to hit theatres, muistelemme elokuvaa, joka aloitti kaiken.

1. DAN AYKROYD LÖYSI ELOKUVAAN INSPIRAATION PERHEENSÄ HISTORIASTA.

Dan Aykroyd kasvoi spiritualistien ympäröimänä. Hänen isoisoisänsä Samuel A. Aykroyd, oli huomattava yhdeksännentoista vuosisadan psyykkinen tutkija, joka suoritti istuntoja Aykroydin perheen maalaistalossa Itä-Ontariossa meedion nimeltä Walter Ashurst kanssa. Tämä mieltymys paranormaaliin periytyi Aykroydin isoisälle Mauricelle, joka oli insinööri Bell Telephone Companyssa. Mauricen väitetään yrittäneen käyttää tietotaitoaan luodakseen korkean tärinän kristalliradion, joka voisi ottaa yhteyttä Henkimaailmaan. Danin isä, Peter, piti suurta kirjastoa kirjoja pelottavista aiheista (mukaan lukien hänen isoisänsä istunnot), jotka pitivät kummituksia ja ghouleja nuoren Aykroydin mielessä. Lähdettyään Saturday Night Livestä vuonna 1979 hän luki American Society of Psychical Research-julkaisusta artikkelin Parapsykologiasta, joka inspiroi Haamujengiläisiä.

2. HAAMUJENGI OLISI VOINUT OLLA PALJON ERILAINEN—JA PALJON ISOMPI.

Aykroyd löysi komediallisia vaikutteita elokuvista kuten Bob Hopen The Ghost Breakers, Abbottin ja Costellon kauhukomediat sekä Boweryn pojat fare like Spook Busters ja Ghost Chasers. Hän villiintyi kirjoittaessaan alkuperäistä käsikirjoitustaan, joka tapahtui tulevaisuudessa ja jossa oli paljon synkempi sävy. Näyttelijät, joita hänellä oli mielessään kolmelle päähenkilölle, olivat hän itse, John Belushi ja Eddie Murphy. Hänen konseptinsa käsitti kymmeniä Haamujengejä, jotka taistelivat haamuja vastaan halki ajan ja eri ulottuvuuksien. Nyt ikoninen Stay Puft Marshmallow Man—joka on valmiin elokuvan huippukohdassa—ilmestyi paljon aikaisemmin (sivulla 20) ja oli yksi 50 suurikokoisesta hirviöstä, joita vastaan Haamujengi taistelisi. Lopulta ohjaaja Ivan Reitman arvioi, että ensimmäisen käsikirjoituksen tekeminen olisi maksanut jopa 300 miljoonaa dollaria—ja se tapahtui vuonna 1984.

3. JOHN BELUSHI ESIINTYY VIELÄ VIIMEISESSÄ ELOKUVASSA HENGESSÄ.

osasyy siihen, että Aykroyd joutui pohtimaan ideaansa uudelleen—sen epäuskottavaa mahdollista budjettia lukuun ottamatta—oli hänen entisen SNL: n näyttelijätoverinsa John Belushin traaginen kuolema, jonka hän kuvitteli sarkastiseksi Peter Venkmaniksi. Roolin ikuisti myöhemmin Bill Murray, toinen SNL alum, mutta käsikirjoittajat halusivat silti kunnioittaa Belushia ottamalla hänet jotenkin mukaan elokuvaan. Kun tuli aika keksiä suunnittelu ensimmäinen aave ryhmä on tilattu rintakuva, Aykroyd suunniteltu ällöttävän näköinen, ahmatti, puolue-kaveri persoona ilmestys kuin ironinen kunnianosoitus hänen ystävänsä Belushi. Kummitus pääsi valkokankaalle ja sai myöhemmin lisänimen ” Slimer.”

4. ELOKUVA JOUDUTTIIN TEKEMÄÄN HYVIN LYHYESSÄ AJASSA.

kun Aykroyd oli naulannut elokuvan yleisen konseptin ja kerronnan (mutta ennen kuin hän oli kirjoittanut lopullisen luonnoksen), hän yllytti Ivan Reitmanin paitsi ohjaamaan, myös myymään elokuvan suurelle elokuvastudiolle. Reitman oli aiemmin ohjannut Suositut Bill Murrayn komediat Meatballs and Stripes-jotka molemmat oli käsikirjoittanut toinen mahdollinen Haamujengi, Harold Ramis. Koska Reitmanilla oli suhde Columbia Picturesiin (joka tuotti raitoja), hän lähestyi pragmaattista studiopäällikköä Frank Pricea Aykroydin törkeällä yhden lauseen pitchillä-”Ghost janitors in New York”—toukokuussa 1983. Vaikka kieltämättä skeptinen, Price houkutteli projektiin, koska kolmikanta komedia neroja, jotka olivat sopineet pelata johtaa: Aykroyd, Murray, ja Ramis.

Price kysyi Reitmanilta, kuinka paljon pöyristyttävältä kuulostava elokuva tulisi maksamaan, ja ohjaajan väitetään heittäneen satunnaisen arvauksen 30 miljoonaa dollaria. Price sopi budjetista ja elokuvasta yhdellä ehdolla-että sen on oltava vakaasti julkaistu kesäkuussa 1984, ajoissa kesäkaudelle. Tämä ei ollut pieni yksityiskohta, koska tämä antoi heille vain 12 kuukautta aikaa viimeistellä käsikirjoitus, kuvata elokuva, ja luoda ja viimeistellä erikoistehosteet. Hätäinen tuotantoaikataulu pakotti heti Aykroydin, Ramisin ja Reitmanin vetäytymään vuokrataloihin Martha ’ s Vineyardilla maratonin kolmen viikon kirjoitussessiolle viimeistelemään lopullisen kuvauskäsikirjoituksen. Sen jälkeen alettiin heti valmistella kuvauksia ja tiedustella kuvauspaikkoja.

5. SIGOURNEY WEAVER ANTOI AINUTLAATUISEN KOE-ESIINTYMISEN.

huolimatta siitä, että elokuvan tuotanto alkoi sen kolme pääosaa jo valettu, Reitman tarvitsi oikea näyttelijä toiseen elintärkeä osa elokuvan. Venkmanin uppiniskaisen rakkausharrastajan Dana Barrettin rooliin Reitman valitsi Sigourney Weaverin. Hän oli innokas tekemään komedia jälkeen hänen hämmästyttävä suorituskykyä Ripley Ridley Scott Alien, joten hän yritti jotain aivan erilaista hänen koe. Hän tarjosi sanaton kohtaus, jossa hän muuttui yksi groteski koiria, jotka tekevät Gozer käskyjä, teko, joka väitetysti mukana kiemurtelee koko valu sohvalla ja äänekkäästi snarling Reitman. Ohjaaja oli vaikuttunut-ellei jopa hieman peloissaan-ja hän sai roolin.

6. LOUIS TULLYN OSA KIRJOITETTIIN ALUN PERIN TOISEN KAUPUNGIN ALUMILLE.

rakastettavan luuseriksi muuttuneen sekopäisen demonin ”Gozerin Avainmestari” Louis Tullyn kohdalla Aykroyd ajatteli näyttelijä John Candya. Kanadalainen koomikko oli aiemmin työskennellyt hänen kanssaan vuonna 1941 ja Blues Brothers; Reitman, Ramis, ja Murray Stripes; ja Ramis jälleen National Lampoon ’ s Vacation. Candy kuitenkin kuvitteli Louisin ankaraksi saksalaismieheksi, jolla oli paksu aksentti ja joka piti kymmeniä koiria asunnossaan. Hän halusi myös, että hahmo kirjoitettaisiin uudelleen ja siitä tehtäisiin pääosan esittäjä. Elokuvantekijät suosivat alkuperäistä hahmoa, jonka Aykroyd ja Reitman olivat kehittäneet, joten he antoivat roolin toiselle kaupungin seurueen jäsenelle, Rick Moranisille. Pehmeäpuheinen, mittatilaustyönä tehty sarjakuva toi oman misfit-komedian ja improvisaatiotyylien leiman nyt-klassiseen hahmoon-ja hän antoi myös oman vaatekaapin.

7. ”EGON SPENGLERIN” INNOITTAJANA OLI YSTÄVÄ, INTELLEKTUELLI JA TUNTEMATON.

yrittäessään keksiä täydellistä nimeä hahmolleen—joka oli Haamujengin aivot—käsikirjoittaja Harold Ramis yhdisteli sekä persoonallisia että akateemisia inspiraatioita. ”Egon” oli unkarilaisen Stephen K: n vaihto-oppilaan Egon Donsbeckin etunimi. Hayt Elementary School, joka oli Ramisin luokkatoveri, kun hän kasvoi Chicagossa. ”Spengler” tuli saksalaiselta historiantutkijalta ja filosofilta Oswald Spengleriltä. Hahmonsa ”ilmettä” varten Ramis kopioi tuntemattoman tyypin tyylin, jonka hän oli nähnyt abstraktinarkkitehtuurilehden kannessa. Hänen mielestään miehen vanha kolmiosainen tweed-puku, rautalankaiset silmälasit ja pöyheä tukka sopivat nörtille parapsykologille täydellisesti.

8. GHOSTBUSTERSIA PIDETÄÄN NEWYORKILAISENA ELOKUVANA, MUTTA SEN ERI KUVAUSPAIKKOJEN TEKEMISEEN MENI JONKIN VERRAN YKSINKERTAISTA ELOKUVAN TAIKAA.

sijainnit. Täysin toimivan FDNY Hookin ulkokuori & tikapuut #8—rakennus osoitteessa 14 North Moore Street Tribecassa toimi Haamujengien tukikohtana-ei missään nimessä ”demilitarisoituna vyöhykkeenä”, kuten Egon sanoi. Osoitteessa 55 Central Park West sijaitsevassa rakennuksessa sijaitsivat Dana Barrettin ja Louis Tullyn asunnot. New Yorkin yleisen kirjaston päähaara Fifth Avenuella ja 42nd Streetillä on tunnistettavissa sen sisäänkäyntiä vartioivista Leijonista, ja Columbian yliopiston Havemeyer Hall toimi Weaver Hallin psykologian laitoksen rakennuksena, josta kaverit potkitaan ulos elokuvan alussa. Sitten on legendaarinen ravintola Taverna viheriöllä, jossa yksi Gozerin koirista hyökkäsi Louisin kimppuun.

mutta mikään näistä paikoista ei näy täsmälleen samalla tavalla kuin ne näkyvät näytöllä. Ghostbustersin paloaseman sisustus oli todellisuudessa hylätty paloasema Los Angelesissa, ja Danan asunnon kattotemppelikohtaukset kuvattiin Columbia Picturesin näyttämölle 16 rakennetussa valtavassa lavasteessa (pitkissä otoksissa käytettiin suurikokoisia mattamaalauksia). Varhainen kirjastokohtaus, jossa Egon esitellään, kuvattiin itse asiassa New Yorkin yleisessä kirjastossa, mutta kohtaus, jossa kolme Haamujengiä törmäävät vanhaan kirjastonhoitajan haamuun pinoissa, kuvattiin itse asiassa koko maassa Los Angelesin yleisessä kirjastossa. Vastaavasti Sedgewick Hotel—jossa kaverit pidättivät Slimerin-ei ollut lainkaan New Yorkissa, vaan ulko-ja sisäkuvat otettiin Millennium Biltmore-hotellissa Los Angelesissa.

9. EKTOMOBIILI OLI YKSI LAJI—JA SITTEN SE HAJOSI.

Ghostbustersin ikonisten yksityiskohtien joukosta löytyy Ectomobile, vuoden 1959 Cadillac-ambulanssi, joka on varustettu vempaimilla ja vempaimilla, joiden avulla kaverit voivat pussittaa ärsyttäviä poltergeistejä. Tyypillisessä elokuvatuotannossa käytetään useita samalla tavalla koristeltuja ajoneuvoja tyyli-ja vakuutustarkoituksiin. (Esimerkiksi Paluu tulevaisuuteen-elokuvan tuotannossa käytettiin kolmea eri Deloreania.) Koska Ghostbustersin kuvaukset olivat niin kiireisiä, koottiin vain yksi Ectomobile. Kaikki kuvauspaikalla olivat luonnollisesti hyvin varovaisia 25-vuotiaan rompyn ympärillä. Ambulanssia hoidettiin huolella, mutta auto hajosi Manhattan Bridgen yli ajaneen Ecton laukauksen päätteeksi. Onneksi tämä tapahtui vasta päätuotannon kiedottua New Yorkiin, mutta silti auto oli DOA eikä ollut enää käytettävissä.

10. YHTEEN SLIMERIN VISUAALISEEN TEHOSTEKUVAAN KUULUI SPRAYMAALIA JA MAAPÄHKINÄ.

visuaalisten efektien ohjaaja Richard Edlund ja hänen tiiminsä—jotka työskentelivät myös esimerkiksi Raiders of the Lost arkin, alkuperäisen Star Wars—trilogian ja Poltergeist-saivat vain 10 kuukautta aikaa suunnitella, suunnitella, rakentaa ja kuvata kaikki elokuvan erikoistehosteet. Nopea täyskäännös pakotti animaatioesimies Terry Windellin kaltaiset työntekijät ajattelemaan jaloillaan, varsinkin kun deadline kävi hyvin tiukaksi. Kun leveä kuva, jossa Slimer leijui nopeasti kattokruunun ympärillä Sedgewickin hotellikohtauksessa, ei ollut tulossa ulos oikein, ja aika oli loppumassa, Windell maalasi pienen maapähkinävihreän matkiakseen vihreää Ghoulia. Sekuntiviisari kuvasi hoikempaa suttuisuutta ja pyörimistä, joten yksityiskohdilla ei ollut merkitystä, ja otosta käytettiin elokuvan loppuprintissä. Windell paljasti, että tiettyihin laukauksiin käytetty äärimmäinen taktiikka todisti, että efektitiimi oli ”täysin tosissaan tekemässä siitä typerää.”

11. OHJAAJA IVAN REITMAN TEKI ELOKUVASSA PARI EPÄSOVINNAISTA ESIINTYMISTÄ.

Reitmania ei nähdä Ghostbusters-elokuvassa, mutta silti hänellä on läsnäolonsa: ennen kuin Slimer sikailee ruokakasalla, Reitman astui väliin tarjoamaan ällöttäviä grub-mässäilyääniä. Reitmanin luonnostaan syvä ääni osoittautui myös täydelliseksi siinä vaiheessa, kun Dana tulee riivautuneeksi ja sanoo ”ei ole Danaa, vain Zuul”, jota myöhemmin paranneltiin erikoistehosteilla todella pelottavaksi lopputulokseksi.

12. BILL MURRAYN CADDYSHACK-HAHMO CARL SPACKLER ESIINTYI YHDESSÄ KOHTAUKSESSA, JOKA LEIKATTIIN.

sitä ei ole määritelty, mutta Murrayn dan Aykroydia vastapäätä näyttelemän hahmon ääni ja maneerit tässä poistetussa kohtauksessa muistuttavat pelottavan paljon Carl Spackleria, vaatimatonta maaherraa, jota hän esitti vuoden 1980 komediassa ”Caddyshack” (jonka ohjasi ja käsikirjoitti Harold Ramis). Kohtaus leikattiin joksikin aikaa, lähinnä päästäkseen kohtaukseen, jossa Louis Tully joutuu häntä jahtaavan demonikoiran hyökkäyksen kohteeksi, mutta ei tarvitse ihmetellä, millaista olisi ollut, jos Caddyshackin ja Ghostbustersin maailmat olisivat törmänneet toisiinsa tällä tavalla.

13. YKSI ELOKUVAN TUOTTAJISTA LOI TUON IKONISEN LOGON.

kuuluisa ”no-Ghost” logo, joka ilmestyi kaverit’ auto, heidän univormut, ja laajalti mainoksia ja tarjouksia elokuva. Apulaistuottaja Michael C. Gross, hieman renessanssimies, suunnitteli kuvan. Ennen siirtymistään elokuvabisnekseen tuottajana Gross toimi muun muassa The Muppetsin, John Lennonin ja The Rolling Stonesin taidekonsulttina. Hän toimi myös National Lampoonin ja Esquiren art directorina 1970-luvulla.

14. TUOTANTO SULKI CENTRAL PARK WESTIN, EIKÄ ISAAC ASIMOV OLLUT MIELISSÄÄN.

kuvaillessaan Danan kerrostalon edessä olevia ulkotiloja tuotannolla oli lupa sulkea väliaikaisesti liikenne West 65th Streetiä ja Central Park Westiä ympäröivällä alueella. He eivät tienneet, että se häiritsisi liikennettä koko Manhattanilla. Ruuhka-aikana autot perääntyivät Columbus Circlelle ja kulkivat lopulta keskustaan asti. Aykroyd pelkäsikin, että he olivat epähuomiossa työntäneet liikenneruuhkan Brooklynin sillalle asti. Saatuaan valituksia, näyttelijät ja miehistön jäsenet kertoivat leikillään muille, että viivästyksen aiheutti Francis Ford Coppolan tuotanto Cotton Club, joka oli kuvaamassa New Yorkissa samaan aikaan. Eräs erityisen häijy Upper West Siden asukas, joka valitti asiasta, oli kirjailija Isaac Asimov, joka kompastui kuvauspaikalle ja kertoi aykroydille, että he ”häiritsivät” häntä. Kirjailijan elinikäinen ihailija Aykroyd silotteli asioita käyttämällä tilaisuuden yltäkylläisesti ylistäen ärsyyntynyttä Asimovia.

15. ”CROSSING THE STREAMS” KEKSITTIIN PAIKAN PÄÄLLÄ.

Haamujengiläisten Deus ex machina ylittämässä proton—laumojen virtoja auttoi heitä—juonipaljastusvaroitus-voittamaan Vaahtokarkkimiehen ja pahan demonin Gozerin elokuvan lopussa. Ramisin mukaan tämä toiminta ei näkynyt käsikirjoituksessa. Hän ja Aykroyd olivat epävarmoja, miten saada Haamujengi ulos loppukohtauksesta elossa, ja koska ydinteknologia protonipakkausten takana ”selitettiin” humoristisella teknohöpinällä ja jätettiin enimmäkseen yleisön mielikuvituksen varaan, he keksivät idean ylittää virrat-teko, joka jotenkin aiheuttaisi mullistavan muutoksen ulottuvuudessamme. Kun tämä päätös oli tehty, he lisäsivät jonkin verran ennakoiden tapahtuman aikaisempaan kohtaukseen, vain tarkastellakseen käsitettä uudelleen loppupään huipentuneessa pattitilanteessa.

16. KUVAUKSISSA VAAHTOKARKKI OLI OIKEASTI PARTAVAAHTOA.

kun Haamujengi ylittää purot, kahden ulottuvuuden välinen kuilu saa Vaahtokarkkimiehen räjähtämään ja sataa vaahtokarkkia alla olevien hyväuskoisten newyorkilaisten päälle. Mutta oli epäuskottavaa saada se määrä oikeita vaahtokarkkeja kaadettavaksi elokuvan lisukkeiden päälle. Sen sijaan Edlundin ryhmä keräsi 500 gallonan erän partavaahtoa korvaamaan Mr. Stay-Puftin jäänteet. William Atherton, joka esitti EPA: n konnaa Walter Peckiä, oli skeptinen siitä, että hänen päälleen pudotettiin niin suuri määrä raskasta kermaa, joten he testasivat ajatusta stuntmiehellä, joka käytti vain 75 kiloa, ja se kaatoi hänet maahan. Sijaisnäyttelijä oli kunnossa, ja toinen pienempi erä kerättiin kaatamaan Athertonille elokuvan viimeistä otosta varten.

17. ELOKUVA JOUTUI MELKEIN VAIHTAMAAN NIMENSÄ.

tuotannon paketoitua Reitman joutui tilanteeseen, joka olisi mahdollisesti suistanut koko elokuvan raiteiltaan. 1970-luvulla Universal Studios oli tuottanut The Ghost Busters-nimistä TV-sarjaa, ja heidän asianajajansa uhkasivat oikeustoimilla, jos elokuvan nimeä ei muutettaisi. Reitman, joka oli kuvannut materiaalia, jossa vihjeet viittasivat itseensä Haamujengiläisinä ja massiiviset ihmisjoukot huusivat ” Haamujengi! Haamujengi!”oli pahassa pulassa.

onneksi Frank Price—Columbia Picturesin johtaja ja mies, joka alun perin viherpiiputti elokuvan-oli siirtymässä Universal Studiosille uudeksi studiopäälliköksi, ja antoi Reitmanin pitää elokuvan nimen. Juridinen kohu nosti kuitenkin jälleen päätään, kun elokuvasta tehtiin TV-pilapiirros. Universalin tyydyttämiseksi lauantaiaamun hinta leimattiin todelliseksi Haamujengiksi, jottei näitä kahta kiinteistöä laillisesti sekoitettaisi.

18. HUEY LEWIS EI OLLUT TUNNUSKAPPALEEN FANI.

koska hänen kappaleensa ”Holiday Road” oli näkyvästi esillä National Lampoon ’ s Vacationissa (ohjaus Harold Ramis), Fleetwood Macin kitaristia Lindsey Buckinghamia väitettiin lähestyttävän elokuvan tunnuskappaleesta, mutta hän jätti projektin kesken. Reitman toivoi, että Huey Lewis & the News ottaisi keikan vastaan, ja käytti jopa hittiään ”I Want A New Drug” väliaikaisena täytelauluna elokuvaa leikatessaan. Lewis kieltäytyi myös, koska hän oli jo lupautunut antamaan kappaleen ”Back in Time” Takaisin tulevaisuuteen eikä halunnut tehdä enempää soundtrack-töitä. Tämän jälkeen elokuvantekijät lähestyivät Ray Parker Junioria, joka oli laulanut hittejä Raydion kanssa (”Jack and Jill”) ja oli löytämässä menestystä myös sooloartistina. Valitettavasti titulaarisävelmä – usein siteeratulla ”Who you gonna call?”ja” I ain ’ t afraid of no ghosts!”- kappale muistutti silmiinpistävästi Lewisin kappaletta ”I Want A New Drug” niin paljon, että kappaleen julkaisijat haastoivat kappaleen oikeuteen plagioinnista. Kanne sovittiin oikeuden ulkopuolella, mutta voit päättää itse kahden kappaleen mashup edellä.

19. ELMER BERNSTEIN KOKEILI SOUNDTRACKILLA UUSIA SOITTIMIA.

säveltäjä Elmer Bernstein halusi mennä Ghostbusters-yhtyeessä tavanomaista orkesteria pidemmälle, joten hän käytti sekä uutta että vanhaa tekniikkaa. Hän sisällytti sitten huippuluokan Yamaha DX-7 syntetisaattori luoda outoja ääniä, että orkesterin välineitä ei voinut loihtia, ja jopa palkattu ondes Martenot—suhteellisen hämärä varhainen sähköinen väline luotu vuonna 1928 keksijä Maurice Martenot—muita tuonpuoleisia ääniä. Sen voi kuulla yllä olevan kappaleen alussa ja keskellä.

20. IVAN REITMAN KIVETTYI ELOKUVAN ENSIMMÄISESSÄ KOENÄYTÖKSESSÄ.

paperilla ja asiayhteydestä irrallaan Ghostbusters oli kieltämättä pöyristyttävä odote kokoillan elokuvaksi. Elokuvan ensimmäisen koenäytöksen aikana, joka järjestettiin 200 satunnaiselle henkilölle Columbia Picturesin studiolla vain kolme viikkoa pääkuvausten päättymisen jälkeen, Reitman oli täysin kauhuissaan. Hän ei ollut vain epävarma elokuvan perusjuonesta, hän oli myös huolissaan siitä, että ehkä-liian-absurdit suuret yksityiskohdat (kuten Vaahtokarkkimies) saattavat viedä yleisön ”ulos” elokuvasta. Lisäksi koenäytökseen saatiin vain yksi täysin valmis tehostekuva—yksi elokuvan avauskohtauksista, jossa vanha kirjastonhoitajan haamu muuntautuu pelottavaksi ghouliksi. Reitman odotti kulisseissa kohtauksen ajan, ja kun yleisö purskahti ensin nauruun ja seuraavaksi peitti silmänsä, hän tiesi pelkojensa olevan aiheettomia. Reitman tiesi, että hänellä oli suuri hitti käsissään kävellessään elokuvan toisella julkaisuviikolla ympäri New Yorkia, jossa hän näki katukauppiaita myymässä bootleg Ghostbusters-T-paitoja.