federalistien johtaja John Adams allekirjoitti lain laiksi 13.helmikuuta 1801, alle kolme viikkoa ennen presidenttikautensa päättymistä ja Jeffersonin presidenttikauden alkua.

vuoden 1801 Oikeuslaitoslain kumoaminen: keskiyön tuomarit
republikaanien (Anti-federalistien) johtaja Thomas Jefferson kumosi myöhemmin lain 8.Maaliskuuta 1802 vuoden 1802 Oikeuslaitoslailla.

vuoden 1801 Oikeuslaitoslaki: Midnight Judges-the ”Lame Duck” Congress
Thomas Jefferson äänestettiin seuraavaksi presidentiksi marraskuussa 1800, mutta hän astui virkaan vasta seuraavan vuoden maaliskuussa. Tämä mahdollisti presidentti Adamsille asioiden hoitamisen ennen kuin uusi presidentti ja hänen poliittinen puolueensa ottivat vallan. Miehet olivat vastakkaisista poliittisista puolueista. Adams oli federalisti ja Jefferson demokraatti-republikaani. Vanhan presidenttikauden päättymisen ja uuden alun välisenä aikana ”Lame Duck” – kongressi käytti tilaisuutta hyväksyäkseen vuoden 1801 Judicial Act-lain, joka antoi Adamsille vallan nimittää uusia tuomareita. Näin varmistettiin, että uudet federalistit olisivat vaikutusvaltaisissa asemissa uudessa hallituksessa.

vuoden 1801 Oikeuslaitoslain tarkoitus: keskiyön tuomarit
laki laajensi merkittävästi kansallista oikeuslaitosta, ja Adams käytti tilaisuutta hyväkseen ja nimitti Federalistiystäviään ja tukijoitaan uusiin virkoihin. Näiden miesten voitaisiin luottaa suojelevan federalistista lainsäädäntöä nousevilta demokraattis-republikaaneilta.

miksi keskiyön tuomarit?
republikaanit kutsuivat näihin uusiin oikeusistuimiin nimitettyjä tuomareita ”keskiyön tuomareiksi”, koska ne olivat viime hetken nimityksiä. Presidentti John Adamsin väitettiin valvoneen 3. maaliskuuta 1801 puoleenyöhön asti täyttäen paperityöt ennen kuin hänen virkakautensa päättyi seuraavana päivänä 4.maaliskuuta 1801.

vuoden 1801 Oikeuslaitoslaki: William Marbury
presidentti John Adams nimitti 16 federalistista piirituomaria ja 42 federalistista tuomaria. Yksi” keskiyön tuomareista ” oli William Marbury, joka nimettiin Columbian piirikunnan Rauhantuomariksi.

1801 Judicial Act – presidentti Jefferson kieltäytyy nimittämästä ” keskiyön tuomareita
Thomas Jefferson ja tasavaltalaiset olivat raivoissaan vuoden 1801 Judicial Actin läpimenosta. Presidentti Jefferson ei sallinut ”keskiyön tuomareiden” astua virkaansa (mukaan lukien William Marbury). Jefferson neuvoi Ulkoministeriään James Madisonia olemaan toimittamatta” toimeksiantoa ” eli nimitysilmoituksia.

1801 oikeuslaitos: Midnight Judges-William Marbury Sues (Mandamuksen tuomio)
William Marbury haastaa hallituksen oikeuteen (useiden muiden tuomareiden puolesta) ja vaati tuomioistuinta antamaan ”Mandamuksen tuomion”. Tämä määräys on ”toimeksiannon määräys”, joka määrää julkisen viraston tai valtiollisen elimen suorittamaan lain vaatiman teon, kun se on kieltäytynyt tekemästä niin. Tämän vallan antoi vuoden 1789 Oikeuslaitoslaki. William Marbury uskoi, että tämä toiminta pakottaisi presidentti Jeffersonin hyväksymään nämä nimitykset.

1801 oikeuslaitos: Midnight Judges-Chief Justice Marshall
asia siirrettiin korkeimman oikeuden ylituomari John Marshallille asiassa Marbury vastaan Madison. Ylituomari Marshall katsoi, että vuoden 1789 Judicial Act oli perustuslain vastainen, koska se antoi Tuomarihaaralle valtaa, jota perustuslaki ei sille myöntänyt. Korkein oikeus ei siis voinut pakottaa presidentti Jeffersonia hyväksymään William Marburyn nimitystä. Federalistista William Marburysta ei koskaan tullut Columbian piirikunnan Rauhantuomaria.

vuoden 1801 Oikeuslaitoslain kumoaminen: Vuoden 1802 Oikeuslaitoslaki
presidentti Jefferson kumosi vuoden 1801 Oikeuslaitoslain 8.Maaliskuuta 1802 säätämällä vuoden 1802 Oikeuslaitoslain. Vuoden 1802 Oikeuslaitoslaki kumosi käytännössä vuoden 1801 federalistisen lain ja käänsi kelloa takaisin vuoden 1789 Oikeuslaitoslain mukaiseen lakiin. Jeffersonin hallinto pääsi eroon myös monista muista Federalistisista virkamiehistä kumoamalla Internal Revenue Act-lain. ”Jefferson kumosi kaikki federalistien hyväksymät suorat liittovaltion verot ja kerskui että tavalliset amerikkalaiset eivät koskaan näkisi liittovaltion veronkantajaa koko elämänsä aikana.”

1801 oikeuslaitoksen laki: Midnight Judges-Judicial Review
the case of Marbury v. Madison asetti ennakkotapauksen, jonka mukaan liittovaltion oikeuslaitos saattoi tutkia kahden muun hallinnonalan toimia. Tämä periaate tuli tunnetuksi judicial review tarkoittaa, että korkein oikeus voi kumota sekä osavaltion ja liittovaltion lakeja, jos ne ovat ristiriidassa perustuslain. Tämä merkitsi sitä, että korkein oikeus valvoi aina Lainsäädäntö – ja toimeenpanovaltaa-käytännössä jarrutti hallituksen valtaa säätäessään tulevia lakeja.